Mona Hatoum, 2015, Map (clear). Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen
Mona Hatoum, 2015, Map (clear). Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Yhteistyössä on voimaa

Viime aikoina suomalaista taidekeskustelua on polarisoinut puhe kansainvälisyydestä ja sen puutteesta. Helsinkiämme on moitittu nurkkakuntaiseksi ja asenteitamme impivaaralaisiksi. Niinpä niin.

Kiasmalaisesta näkökulmastani katsoen olemme kuitenkin mitä suurimmissa määrin kansainvälisiä. Enpä tiedä näyttelyä, jonka toteuttamisen yhteydessä emme olisi olleet yhteydessä joko museoihin eri puolilla maailmaa, kansainvälisiin gallerioihin, kuraattoreihin tai ulkomaisiin taiteilijoihin. Myös silloin, kun työskentelemme suomalaisten taiteilijoiden näyttelyiden kanssa, käymme usein keskustelua näyttelyn jatkosta ulkomaille.

Nyt esillä oleva Mona Hatoumin näyttely on syntynyt kolmen museon, Centre Pompidoun, Tate Modernin ja Kiasman, yhteistyön tuloksena.

Kiasmaan mukautettu Hatoum

Suurimman kuratoriaalisen työn on näyttelyn eteen tehnyt ranskalainen kuraattori Christine van Assche, joka on valinnut Mona Hatoumin tuotannosta juuri nyt näyttelyssä esillä olevat teokset. Kukin museo on kuitenkin myös itse osallistunut kuratointiin sijoittamalla teokset oman museonsa tiloihin, jättäen mahdollisesti pois niitä teoksia, jotka eivät syystä tai toisesta tunnu sopivilta juuri omaan museoon.

Myös paljon muuta työtä tehdään jokaisessa museossa erikseen. Kuitenkin jo tehdystä materiaalista on aina hyötyä kuten esimerkiksi näyttelyn teoksista kertovan julkaisun kohdalla. Tekstit on toki muokattu Kiasmaan sopiviksi ja tuotettu neljälle kielelle (suomen ja ruotsin lisäksi englanti ja venäjä). Myös markkinointi- ja viestintämateriaali mukautettiin oman maan käyttötarkoituksiin. Yksityisten lainaajien kanssa on tehty kahdenväliset sopimukset, ja Kiasma hoitaa teosten palautuksen.

Tiedon jakamisen tärkeys

Tärkeintä yhteistyössä on kuitenkin jakaminen. Jakamista tapahtuu monella tasolla: Näyttelykirja, johon itse osallistuin artikkelin kirjoittajana, on kulkenut näyttelyn mukana kaikkiin kolmeen museoon. Kuljetuskustannukset on jaettu kaikkien kolmen museon välillä. Monet tuotteet, joita näyttelyn yhteydessä on tuotettu museokauppoihin, ovat myynnissä kaikissa kolmessa museossa. Ja kaikesta tästä yhteisestä on tehty kolmikantainen sopimus, joka määrittelee kunkin museon oikeudet ja velvollisuudet.

Mutta ehkä konkreettista resurssien ja materiaalien jakamista tärkeämmäksi on muodostunut tiedon ja kokemusten jakaminen. Prosessin aikana olemme tutustuneet ja verkostoituneet lukuisten uusien kollegojen kanssa. Teknistä osaamista on voitu jakaa puolin ja toisin muun muassa täydentämällä ja korjaamalla teosten installointiin liittyviä ohjeita. Kiasman tekniikan ammattitaidolla saatiin aikaan muun muassa Corps étranger -teokseen liittyvän sylinterin tarkemmat rakennusohjeet, jotka voivat tästedes kulkea teoksen mukana myös uusiin ripustuspaikkoihin.

Kansainvälisten prosessien aikana saatamme törmätä erilaisuuteen mentaliteeteissa ja työtavoissa, mutta erottavia asioita suuremmaksi ja tärkeämmäksi muodostuu aina meitä kaikkia yhdistävä tekijä – nykytaide ja sen merkitys.


Intendentti

Taiteen ja tutkimuksen tuntija ranskalaisella aksentilla.