Mona Hatoum (1994) Corps étranger. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen
Mona Hatoum (1994) Corps étranger. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Vieras ruumis

Ensimmäinen reaktioni nähdessäni Mona Hatoumin teoksen Corps étranger – vieras tai outo ruumis – oli jonkinasteinen vastenmielisyys. Samalla teos oudolla tavalla veti puoleensa ja herätti ajatuksia. Vuosi oli 1994, ja teos oli esillä Centre Pompidoun näyttelyssä Pariisissa.

Corps étranger -teos koostuu huonetilaan tuodusta minimalistisen kliinisestä, valkoisesta, kahdella oviaukolla varustetusta huoneen korkuisesta sylinteristä, jonka sisälle katsojan on tarkoitus mennä. Sylinterin sisällä lattialle on heijastettu lähikuvaa ihosta, silmistä ja sieraimista sekä Hatoumille tehdyn sisätähystyksen yhteydessä syntynyttä kuvaa. Hengityksen ja sydämen lyönnin äänet luovat teoksen äänimaiseman.

Katsoja vedetään mukaan toisen ihmisen ruumiin sisäisyyteen: nähdäkseen ympyränmuotoon heijastetun videokuvan, katsojan pitää melkein astua sen päälle. Syntyy tunne siitä, kuin joutuisi epämääräisen limaisen ja vastenmielisen sisäisyyden nielaisemaksi, katsojasta tulee itsestään tunkeutuva vieras ruumis, corps étranger.

Corps étranger liittyy luonteeltaan Hatoumin varhaisiin performansseihin, joissa hän käytti materiaalinaan omaa ruumistaan. Taiteilijaa askarruttivat vallan eri muodot ja esimerkiksi länsimainen sosiaalinen kontrolli, joka tuli konkreettisesti esiin valvontakameroiden runsautena.

Näyttämällä teoksessaan Corps étranger kaikkein sisimmän naisen ruumiista Mona Hatoum murtaa sekä naiseuteen liittyviä konventionaalisia rajoja että niitä kontrollin mekanismeja, joita naisen ruumiiseen on kohdistettu.

hatoum mona corpd etranger

Länsimainen myytti naisesta joko neitsyenä tai huorana on muokannut käsityksiä naiseudesta vuosisatojen ajan. Myytin seurauksena naiseuteen on liittynyt pelkoa ja piilottelua. ”Toisen sukupuolen” seksuaalisuus on ollut tabu. Naisen sukuelimet ovat saaneet myyttisiä ulottuvuuksia: kaiken itseensä ahmiva kohtu on tehnyt naiseudesta jotain kauhistuttavaa samoin kuin hampailla varustettu vagina – vagina dentata – joka vahingoittaa miehen seksuaalisuutta tai jopa kastroi tämän. Naisen ruumiiseen kulminoituu toisaalta kaikki, mikä on haluttavaa ja seksuaalisesti kiihottavaa, toisaalta sen fyysisyys on pelottavaa ja torjuttua.

Perinteen raskauttamana myös naisen oma suhde naiseuteen on varsin ambivalentti: yhtäältä naisruumis on koettu taakkana, se on alistettu ja kärsivä. Toisaalta nautinto, himo ja naisen subjektius syntyvät juuri ruumiin ja ruumiillistumisen kautta.

Mona Hatoum kääntää tämän vuosisataisen tradition radikaalisti nurinpäin. Tätä taustaa vasten Mona Hatoumin teos Corps étranger muuttuu keinoksi ottaa haltuun oma ruumis. Hatoum riisuu ruumiin kaikesta mystisyydestä ja näyttää sen sisuksiaan myöten.

Mona Hatoumin näyttely Kiasmassa 26.2.2017 saakka.


Intendentti

Taiteen ja tutkimuksen tuntija ranskalaisella aksentilla.