Kuva: Kylmäkosken vankila, John Webster
Kuva: Kylmäkosken vankila, John Webster

Vieraana vankilassa

Tammikuun sinisessä pakkasmaisemassa lepäävä Kylmäkosken vankila ei näytä erityisen pahaenteiseltä. Rakennus edustaa varsin tyypillistä 1990-luvun arkkitehtuuria.  ”Tämähän voisi olla kirjasto”, toteaa yksi seurueen jäsenistä. ”Tai uimahalli, tai seurakuntatalo”, lisää toinen.  Voisimme hyvinkin olla missä tahansa julkisin varoin toteutetussa kiinteistössä missä tahansa pienessä tai keskisuuressa suomalaiskunnassa. Ainoastaan kompleksia ympäröivä verkkoaita vie ajatukset paikan todellisen käyttötarkoituksen suuntaan.

Kylmäkoskella on koko viime syksyn ajan pidetty teatterityöpajaa, jossa ryhmä vankeja on työskennellyt eri tavoin draaman parissa. Olen saapunut minibussikyydillä Akaaseen yhdessä muutaman kansallisteatterilaisen kanssa katsomaan jakson huipentavaa demoesitystä. Meidät vierailijat päästetään sisään kahden pienen kalterioven kautta. Sisemmän oven saa auki vasta kun ulommainen on mennyt lukkoon. Vankilan sisäpihalla seisoo jouluvaloin koristeltu kuusi, pääoven edustalla lepää kaksi suurta teräsveistosta. Myöhempi tutkimus osoittaa, että kyseessä on kuvanveistäjä Aaron Heinon veistospari Situated (2013). Varsinaiseen sisääntuloaulaan voi astua vapaasti eikä siellä ole metallinpaljastimia tai laukkujen tarkastusta. Sisällä on mukavan lämmin. Meiltä tarkastetaan henkilöllisyystodistukset ja viemme takit eteisen naulakkoon.

Vatsanpohjassa tuntuu epämääräinen möykky. Jännittää. Edellisen kerran olen vieraillut vankilassa lukion yhteiskuntaopin tunnilla Kuopiossa, (jossa vankilakin on vielä vanhan koulun mukainen panoptikon-möhkäle) jolloin meidät pelokkaat teinit pidettiin visusti erossa vangeista. Muu vankilatuntemukseni tulee lähinnä dramaattisista teeveesarjoista, joissa muurataan oman jengin viholliset seiniin ja vaanitaan partaterät suussa suihkutiloissa. Kämmenet hikoavat, osaankohan käyttäytyä oikein? Onko olemassa vankilavierailuetikettiä? Näkyykö jännitys päältä? Miksi edes jännitän, olenhan tulossa vain katsomaan demoesitystä?

Kuva: Kylmäkosken vankila, John Webster

Kuva: Kylmäkosken vankila, John Webster

Esityksen jälkeen juomme työpajaan osallistuneiden vankien kanssa pahvimukeista kokista ja juttelemme niitä näitä. Puhutaan näkemästämme esityksestä, teatterissa käymisestä ja elämästä vankilassa. Jossain vaiheessa joku seurueestamme toteaa: ”Jahas, pitäisiköhän tästä lähteä ajamaan kotia päin…” Toppatakin kahisevat, kalteriovi kolahtaa ja lumi narskuu kenkien alla kun jätämme vankilan taaksemme.

Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön ja Kiasma-teatterin syksyllä käynnistynyt Vapauden kauhu -projekti tutkii, miksi vapauden kaiho muuttuu vapauden kauhuksi. Projektin tuloksena syntyy dokumentaarinen teatteriesitys, jonka ensi-ilta nähdään Kiasma-teatterissa syksyllä 2015.


Tuottaja, URB-festivaali

All the world's a stage.