Kuva: Helka Heinonen

Vauvamaisia taidekokemuksia

Kiasmassa on taas se aika vuodesta: vauvojen värileikit ovat täyttäneet pajan ja pieniä museovieraita näkyy tavallista enemmän. Helka Heinonen osallistui värileikkiin vauvansa kanssa ja pääsi näkemään, miten puolivuotias kokee ja tekee taidetta.

Maaleina oli hiiltä, mustikkaa ja perunasuurimoita

”Kävimme viime perjantaina puolivuotiaan vauvani kanssa Kiasmassa värileikissä. Mukana oli myös ystäväni viittä päivää vanhempi vauva. Värileikin teemaksi osui mustavalkoinen.

Suunnitelmissa oli nukutuskävely ennen värileikkiä. Vauvan kanssa oleilulle tyypillisenä yllättävänä käänteenä lapseni nukkuikin unikävelystä vain viimeiset viisi minuuttia. Kiasmassa kirpeä unien keskeytyminen vaihtui kuitenkin pian iloiseksi hämmästykseksi.

Vauvat taidenäyttelyssä

Aulassa tapasimme muut värileikin osallistujat ja museolehtori Tuija Rantalan. Kun pieni värileikkiryhmämme oli siirtynyt Kiasman pajaan, Rantala kertoi meille värileikin taustoista.

Lähdimme käymään Ars Fennica -näyttelyssä. Rantala muistutti, että museo on tilakokemuksena vauvalle kiinnostava. Vauvaa kiinnostivat myös yksityiskohdat. Näyttelysalin lattian reikäiset ilmastointipaneelit houkuttelivat tutkimaan.

Perttu Saksan tummat otokset saivat suurisilmäistä tuijotusta osakseen, Pekka ja Teija Isorättyän heiluvat kojeet ja kukat käsienoiontaa.

Kari Vehosalon pientä valkoista taloveistosta vauva lähestyi kontaten ja nauraen. Siitä kuului tasainen sydämenlyöntien ääni. Synkkäteemainen Unabomber Home -teos kenties edustikin vauvalle mieluisaa ja tuttua.

Kuva: Helka Heinonen

Taidemuisto kotiin

Pajalla värileikki jatkui erilaisten materiaalien tutkimisella. Kankaita, harsoja, palloja, peilipalloja, simpukoita, pulloja, taipuvia peilejä. Vauvat katselivat, maistelivat ja tunnustelivat mustia ja valkoisia esineitä ja toisiaan.

Maaleina oli hiiltä, mustikkaa ja perunasuurimoita. Näitä päästiin tarkastelemaan ja levittämään pehmeille paperiarkeille. Saippuakuplat, pillit ja sadeputki tekivät kokemuksesta moniaistisen.

Jäljet syntyivät papereille vauvojen yhteistyönä, jonkinlaisena kollektiivisena yhdistelmänä performanssia, kehomaalausta ja vauvuuden tutkimusta. Teos kutsui leikkiin ja vuorovaikutukseen myös meitä aikuisia.

Vaikka värileikissä tärkeintä ei ole lopputulos, veimme maalauksen kotiin. Isosisko näki siinä hepan, lätäkön ja pienen lätäkön. Kuvasta löydettiin myös sadetta, myrsky, tuuli ja maja. Vauva ei vielä kertonut omia ajatuksiaan, mutta paperiin jääneitä jälkiä tarkastellessa värileikin mukava yhteinen hetki jatkui vielä kotonakin.”

Helka Heinonen

Vauvojen värileikit jatkuvat Kiasmassa helmikuun alkuun 2018.


Vieraileva kirjoittaja.