Andrey Bogush, Ehdotus kuvan sijoittamisesta (venytetty, verho), 2017. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

VALOKUVA INTERNETIN AJASSA

Kiasman ARS17-näyttelyssä on muutamia taiteilijoita, jotka käyttävät teostensa lähtökohtana valokuvaa. Ketään heistä ei perinteisessä mielessä voine kutsua valokuvataiteilijaksi, raskaasti käsitelty ja muunneltu valokuva on vain yksi elementti heidän teoksiaan. Kuvansa he lainaavat usein internetin ehtymättömistä varastoista.

Kirjassaan Post-Photography: The Artist with a Camera (2014) Robert Shore huomauttaakin, että tätä nykyä valokuvateosten lähtökohtana on yhä useammin jonkun toisen ottama kuva. Sinänsä löydettyjen tai lainattujen kuvien käytössä ei ole mitään uutta valokuvataiteessakaan, mutta digitaaliset käytännöt ovat radikaalisti muuttaneet tapoja, miten kuvia otetaan, esitetään ja miten niitä voidaan manipuloida.

Valokuvateosten lähtökohtana on
yhä useammin toisen ottama kuva.

Venäläinen taiteilija Andrey Bogush on suurentanut ARS17-näyttelyn teokseensa netistä löytämänsä kuvat ihmiskehon osista yhdeksi suurkuvaksi, joka on toteutettu juhlallisen esiripun muodossa. Aaltoilevan vinyylipohjan poimut tuovat kuvaan plastisen ulottuvuuden ja liikkeen tunnun. Pienistä kuvafragmenteista on mittakaavaa muuttamalla sekä yhdistämällä, toistamalla ja venyttämällä toteutettu juuri tähän tilan suunniteltu installaatio, joka ottaa katsojansa vastaan dramatiikalla. Nimensä mukaisesti teos on ehdotus kuvan sijoittamiseksi uuteen kontekstiin, ei lopullinen versio.

Perinteisempää kuvankaappausta harjoittavat ARS17-taiteilijat Aude Pariset ja Katja Novitskova. Pariset leikkaa osia luksuskellomerkkien mainoskuvista ja pohjustaa ne kehittämälleen läpinäkyvälle biomuovikalvolle. Novitskova taas etsii netistä teoksiinsa kuvia mm. planeetoista, eläimistä sekä solujen ja proteiinien rakenteista. Valitsemansa kuvat hän esittää alumiinille pohjustettuina tilallisina kappaleina jättämällä kuitenkin litteiden kuvien mustan taustan näkyviin.

Artie Vierkant, Material Support, 2016. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen.

Amerikkalainen taiteilija Artie Vierkant puolestaan lainaa kuvia itseltään. Hän kierrättää omaa näyttelyhistoriaansa esittämällä koukeroisiin muotoihin leikattuja fragmentteja valokuvista, jotka on otettu hänen edellisistä näyttelyistään. Vierkantin teoksissa abstrakti ja esittävä, läsnä oleva ja muualla tapahtunut sekoittuvat toisiinsa samanaikaisesti. Kuva ei ole koskaan valmis, vaan se asettuu osaksi uutta tilallista kokemusta, aikaa ja liikettä. Keskeneräisyyden vaikutelmaa korostavat osin näkyviin jätetyt kuvien ja tilarakenteiden taustat.

Vierkantin labyrinttimaisessa teoksessa voi kokea olevansa itse kamera, kun tilassa kulkiessa avautuu aina uudenlaisia näkökulmia muotoon leikattuihin valokuviin ja seinän aukkoihin sekä ikkunamaisemaan. Kuvien kierto jatkuu, kun etenkin tilalliset valokuvapohjaiset teokset houkuttelevat katsojaa kuvaamaan niitä ja itseään niissä – ja taas syntyy uusia kuvia, joista osa päätyy internettiin.

Lue lisää ARS17-näyttelystä