Taiteilija Alma Heikkilä. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Tutkimustietoa ja moniaistista kokemista – sanojen kautta Alma Heikkilän näyttelyyn

”Alma Heikkilä ei näytä ajattelevan taiteen tekemistä yksilösuorituksena, vaan lukee taiteensa tekijöihin laaja-alaisen rihmaston tietoa, materiaaleja, ihmisiä ja muita olioita alkaen oman kehonsa bakteeristosta”, kirjoittaa projektiasistenttimme Saara Karhunen.

”Länsimaisessa taiteessa ja kulttuurissa sienet ovat pitkään symboloineet tuhoa ja rappiota, mutta nykyisessä ekologisessa kriisissä ne edustavat myös selviytymistä, neuvokkuutta ja uudistumista. Sienet ovat siirtyneet kulttuurin hämäriltä reuna-alueilta keskiöön.”

”Kun äärimmäisestä tulee uusi normaali, käännämme katseemme sieniin. Sienet ovat aikakautemme symboleita”, kirjoittavat evoluutiobiologi Scott F. Gilbert ja taiteilija Sarah Gilbert Alma Heikkilän näyttelyjulkaisussa.

Alma Heikkilä, ⌇maa ~ mineraalit yhtyvät elävään. Yksityiskohta. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Gilbertien mukaan nykybiologian kiinnostus kohdistuu eliöiden muovautuvuuteen ja symbiooseihin. ”1800- ja 1900 -lukujen biologian oletuksena olivat vehmaat ja elämää sykkivät ekosysteemit. 2000-luvun biologia puolestaan taltioi sukupuuttoa ja jatkuvaa menetystä.” Sieniin tiivistyy ristiriita elämän jatkumisen ja sen tuhoutumisen välillä. Sienet voivat olla välttämättömiä symbiontteja jäkälille ja männyille, toiset sienilajit puolestaan ovat taudinaiheuttajia ja mädättäjiä.

Luonnontieteiden kiinnostuksen kohdistuminen eri kysymyksiin eri aikoina heijastelee myös sitä, miten elämä ymmärretään kulttuurissamme. Tämän voi havaita myös luontoa kuvaavasta taiteesta.

Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Alma Heikkilän maalauksissa esiintyy useita sienilajeja – esimerkiksi sammalsieni, lahottajasieni, jäkälä ja limasieni, sekä lukuisia muita eliöitä. Heikkilä luetteloi teostensa nimien yhteyteen niiden aiheita, esimerkiksi:

mikrolevä, syanobakteeri
siitepöly, itiöt, bakteerit, rihmasto
nännit, sienisääsken toukat, hytykät
höyryt, huurut, savut

Näyttelytilaan on taiteilijan toiveesta tuotu biologian tietokirjoja, joissa teosten aiheet näyttäytyvät värivalokuvissa ja joissa niitä selitetään luonnontieteen näkökulmasta: mm. Suomen rupijäkälät ja Metsän salainen elämä. Kirjat ovat olleet taiteilijan käytössä myös työhuoneella.

Aiheiden tarkkaa luettelointia ja tietokirjojen läsnäoloa näyttelyssä voi ajatella eräänlaisena tunnustamisena ja kreditoimisena. Alma Heikkilä ei näytä ajattelevan taiteen tekemistä yksilösuorituksena, vaan lukee taiteensa tekijöihin laaja-alaisen rihmaston tietoa, materiaaleja, ihmisiä ja muita olioita alkaen oman kehonsa bakteeristosta. Näin lähestytään myös kysymystä tiedon ja inhimillisen kokemuksen välisestä suhteesta.

Alma Heikkilä, lämmin ja kostea | lahoava puu. Yksityiskohta. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Sanat ja tutkimustieto ovat saatavilla, mutta niiden on vaikea välittää sitä, mitä symbioottinen oleminen on kokemuksena. Ihminenkin on useiden lajien ja yksilöiden muodostama ekosysteemi. Näyttely on paikka tunnustella näitä kysymyksiä moniaistisesti.

Saara Karhunen
Projektiassistentti

Alma Heikkilän näyttely on esillä Kiasman Studio K:ssa 28.7.2019 asti. Näyttely on osa Kiasma Commission by Kordelin –komissioteosten sarjaa. Voit tutustua teoksiin myös Kiasma Guidessa.

Alma Heikkilän näyttelyjulkaisu on ostettavissa Kiasma-shopista.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Yhteiseloa Kiasmassa – Juha Hurmeen avajaispuhe

Maailma toisin silmin – ihmiskeskeisyydestä kohti yhteiseloa

Kohti Venetsian biennaalia – kurkistus teoksiin ja taiteilijoiden työhuoneisiin


Vieraileva kirjoittaja.