Kuva: Ruutukaappaus, Korakrit Arunanondchai, Painting with history in a room filled with people with funny names 3, 2015.

Thaimaan taiteen tätä päivää

Paikan päällä käymättömänä ihmisenä minulla on Thaimaasta mielikuva monin tavoin ristiriitaisena paikkana: sotilasjuntan johtamana monarkiana, perinteitä kunnioittavana buddhalaisena, turismin maallistamana hybridikulttuurina, joka tuottaa myös mielenkiintoista nykytaidetta.

Tosin thaimaalainen nykytaide lienee vähemmän tunnettua kuin muut kuningaskunnan kansalaisilleen tai vierailijoilleen tarjoamat antimet. Kiasmassa juuri nyt esillä olevan nuoren Korakrit Arunanondchain lisäksi kansainvälisen uran luoneisiin, thaimaalaiset juuret omaaviin (jo hieman vanhempiin) taiteilijoihin kuuluvat mm. Rirkrit Tiravanija, Surasi Kusolwong ja Navin Rawanchaikul sekä elokuvantekijä Apichatpong Weerasethakul.

Kiasmassa on 2000-luvulla esitelty thaimaalaisten taiteilijoiden teoksia etupäässä ARS-näyttelyissä. Vuonna 2001 oli mukana Natee Utaritin maalauksia ja edellä mainitun Kusolwongin kuplavolkkarin korista rakennettu installaatio. Vuoden 2006 ARSissa nähtiin puolestaan Araya Rasdjarmrearnsookin videoteos ja Montri Toemsombatin meditaatioon pohjautunut tilateos sekä orgaanisia, riisiä kasvavia ihmishahmoja. Rasdjarmrearnsookin videoteoksia oli lisäksi mukana Idästä tuulee -näyttelyssä vuonna 2007 ja niitä on kaksi myös Kiasman kokoelmissa.

Montri Toemsombat, yksityiskohta installaatiosta Riisi/Elämä, 2006, Kiasma ARS06. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen.

Laajempaa kansainvälistä näkyvyyttä thaimaalainen nykytaide on viime aikoina saanut vuodenvaihteessa 2015-16 Lontoon Saatchi Galleryssa järjestetyssä yli 20 taiteilijan teoksia esitelleessä näyttelyssä Thailand Eye. Näyttelyn yhteydessä julkaistu laajempi kirja, jossa esitellään kaikkiaan 75 taiteilijaa, löytyy Kiasman kirjastosta.

Teoreettisempaa tulkintaa thaitaiteen nykytilasta tarjoaa David Teh kirjassaan Thai Art: Currencies of the Contemporary (The MIT Press, 2017). Kirjoittajan mukaan huolimatta nuoremman taiteilijasukupolven tavasta työskennellä kotimaansa rajojen ulkopuolella ja pyrkimyksestä päästä eroon syntyperänsä korostamisesta, thai-etuliite säilyy yleisavaimena heidän teostensa ymmärtämiseen.

Näin myös Korakrit Arunanondchain teoksissa, joissa newyorkilaistunut bangkokilainen kosmopoliitti palauttaa katseen usein Thaimaahan, sen perinteisiin ja nykypäivän ilmiöihin, myös henkilökohtaisella tasolla kuvaamalla ystäviensä ja lähiomaistensa elämää.

Minut sieppasi hetkessä mukaansa toisaalle Kiasman näyttelyssä mukana olevalla videolla Painting with history in a room filled with people with funny names 3 näkymät Valkoisesta temppelistä Pohjois-Thaimaan Chiang Raissa. Kokovalkoinen temppeli näyttää siltä, kuin se olisi pursotettu kermavaahdosta. Tämäkin on thaimaalaista nykykulttuuria, jossa buddhalainen tradition sulautuu nykypäivään individualistisena tulkintana. Unenomaisen kauniin rakennuksen suunnitteli 20 vuotta sitten taiteilija Chalermchai Kositpipat.