Taiteilija Roma Auskalnyte työstämässä teostaan Kiasman näyttelyyn. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Taiteilijan työhuoneella – Roma Auškalnyte

Meno–paluu-näyttelyn valmistumisen aikoihin kiasmalaiset vierailivat ahkerasti taiteilijoiden työhuoneilla. Korkeakouluharjoittelijamme Paula Korte kävi taiteilija Roma Auškalnyten luona Helsingin Kivipainossa ja ihastui litografiaan.

”Heti alkajaisiksi eksyn. Luotan yleensä suuntavaistooni, mutta nyt tajuan olevani metroraiteiden väärällä puolelle. Päätän turvautua puhelimeni kartta-sovellukseen. Kovin noloa.

Koko aluetta rakennetaan ja saavun risteykseen. Litografiatyöhuoneen pitäisi olla tässä. Puhelimeni soi, ja Roma Auškalnyte kehottaa minua katsomaan vasemmalle: siellä hän seisoo pitäen työhuoneen ulko-ovea auki.

Tila on kaunis. Taustalla soi Radio Helsinki, ja avoimesta työtilasta välittyy lähes käsin kosketeltava rauhan ja järjestyksen tuntu.

Ympärillämme pinoissa lattialla ja hyllyillä on valtavia paksuja kalkkikivilaattoja. Jokaisen kiillotetussa pinnassa on erittäin tarkka ja yksityiskohtainen negatiivikuva. Minulle tulee niistä mieleen fossiilit ja kivissä säilyneet unohtuneet olennot. Roma kertoo minulle joidenkin laattojen olevan satoja vuosia vanhoja ja niiden tulleen monista Suomen kolkista, lähinnä vanhoista kaupallisista painotaloista.

Litografiaan ei parane suhtautua tunteellisesti. Kun vedoseditio on saatu valmiiksi, vedetään laatan läpi poistoviiva ja vedostetaan viimeinen vedos. Sitten kivi hiotaan ja kaiverrus häviää. Roma huomauttaa, että kokonainen sukupolvikaan ei saisi näitä laattoja kulutettua loppuun, niin ohut on laatalle syövytetty negatiivi, niin vähäinen pois hiottava kerros.

Roma valmistui Kuvataideakatemiasta kaksi vuotta sitten. Nyt hän on töissä Helsingin Kivipainossa, joka erikoistuu litografiaan. Muiden töiden vedostaminen mahdollistaa hänelle oman taiteen tekemisen.

Painokoneet ovat valtavia. Roman käyttämä on studion vanhin, yli sata vuotias. Hänen taiteensa ja valitun tekniikan välillä on yhteys. Yksi litografian alkuperäisistä käyttötavoista on etikettien ja nimilappujen tuottaminen. Roman tämän hetkinen työ liittyy vahvasti tähän perinteeseen.

Juuri nyt hän vedostaa pieniä mustelman värisiä kortteja. Ne muodostavat aikanaan katon installaatioon, jonka Kiasma on tilannut Romalta Meno–paluu-kokoelmanäyttelyä varten.

Onko koti jokin tietty paikka vai yksinkertaisesti tunne?

Korttien aihe on helposti tunnistettavissa: oleskelulupakortti. Samalla kun Roma kaulii mustetta kalkkikivilaatalle seuraavia vedoksia varten, hän kertoo minulle asuneensa monissa maissa ja tietävänsä tarkalleen, miten paljon paperityötä vaaditaan, jotta vieraassa maassa on edes mahdollista olla joku. Hän pohtii, että kaikki henkilökortit ja -paperit ovat pitkälti juuri etikettejä, joilla meitä kategorisoidaan ja luokitellaan.

Mutta Roman vedostamiin oleskelulupakortteihin on kirjattu hyvin syvällinen kysymys: jokainen tekstikenttä on täytetty sanalla ”koti?” joko liettuaksi (Roman äidinkieli), englanniksi tai suomeksi. Mikä tekee kodin? Onko se jokin tietty paikka vai yksinkertaisesti tunne? Voiko taiteen tekeminen olla koti?

Lähikuva Roma Auškalnyten teoksen grafiikkavedoksista. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen.

Kysyn häneltä, miltä tuntuu olla nuori taiteilija, jonka teoksia on jo nyt taidemuseon kokoelmissa ja jolta on juuri tilattu uusi teos. Surrealistiselta, hän sanoo. Mutta toisaalta, on ylipäätään surrealistista, että tässä pohjoisessa maailman nurkassa on näin kukoistava taide-elämä. Ja kuitenkaan se ei juurruta häntä tänne. Roma ei ole vieläkään varma, missä hänen kotinsa on.

Meno–paluu-näyttely Kiasmassa 24.3.2019 saakka.

Meno–paluu-näyttelyn teoksiin voit tutustua Kiasma Guidessa.

Paula Korte
Kiasman opas, valvoja ja entinen korkeakouluharjoittelija


Vieraileva kirjoittaja.