Wolfgang Laib, Maitokivi, 1978-1983. Kuva: Pirje Mykkänen / Kansallisgalleria.
Wolfgang Laib, Maitokivi, 1978-1983. Kuva: Pirje Mykkänen / Kansallisgalleria.

Taiteen top 10+4 oudointa materiaalia

Nykytaiteessa on tähän mennessä kokeiltu kaikenlaisia materiaaleja – ainakin kertaalleen. Materiaaleihin ja niiden käyttötarkoituksiin liittyy myös vahvoja sisällöllisiä ja tulkinnallisia merkityksiä.

Anni Rapinoja, Luonnon garderobi, 2005-2011. Kuva: Petri Virtanen / Kansallisgalleria.

Anni Rapinoja, Luonnon garderobi, 2005-2011. Kuva: Petri Virtanen / Kansallisgalleria.

Anni Rapinojan Luonnon Garderobiin kuuluu juolukanlehdistä (1) tehty naisten käsilaukku. Kun sen sisälle kurkistaa, näkee yllätyksekseen hirvenpapanoita (2). Samaan teossarjaan kuuluvat pörröiset pajunkissatöppöset (3) herättävät katsojassa lämpimiä tunteita.

Wolfgang Laib, Maitokivi, 1978-1983. Kuva: Pirje Mykkänen / Kansallisgalleria.

Wolfgang Laib, Maitokivi, 1978-1983. Kuva: Pirje Mykkänen / Kansallisgalleria.

Aineksia ei tarvitse lähteä etsimään luontoon vaan niitä voi löytää myös ruokapöydästä. Wolfgang Laibin Maitokivi-teoksessa on käytetty maitoa (4). Harras tunnelma syntyy joka aamuisesta rituaalista. Maito kaadetaan marmorialustan päälle. Pintajännite saa maidon pysymään paikallaan.

Kaarina Kaikkonen, Äiti, 1991. Kuva: Marko Mäkinen.

Kaarina Kaikkonen, Äiti, 1991. Kuva: Marko Mäkinen.

Kaarina Kaikkosen Äidin kenkäparista meitä tuijottaa puolestaan ihan oikea silakan (5) pää.

Kiasman kokoelmanäyttelyssä syntyy mielenkiintoisia ”keitoksia” muun muassa norjalaisesta lohesta (6), tihkusateesta (7), heinäverkosta (8), isopurjeen nostimesta (9), USB-muistitikusta (10), tuulilasinpyyhkimestä (11) ja jäkälästä (12). Lista raaka-aineista on peräisin Nestori Syrjälän teoksesta Latourian Litany 3 (Jump Rope).

Nestori Syrjälä, Latourian Litany 3, 2015. Sari Koski-Vähälä, Domingo - sunnuntai, sarjasta Sagrada Familia, 2006-2014. Kuva: Pirje Mykkänen / Kansallisgalleria.

Nestori Syrjälä, Latourian Litany 3, 2015. Sari Koski-Vähälä, Domingo – sunnuntai, sarjasta Sagrada Familia, 2006-2014. Kuva: Pirje Mykkänen / Kansallisgalleria.

Ruumiillisuus korostuu nykytaiteen kokemisessa, mutta myös teosten materiaalivalinnoissa. Sari Koski-Vähälän teoksessa Domingo – sunnuntai, sarjasta Sagrada familia, perheenjäsenten hiuksiin (13) ja pureskeltujen purukumien (14) sylkeen kopioitunut DNA tulee säilymään museossa aina tuleville sukupolville.

Orgaaninen aines ei voi kuitenkaan säilyä muuttumattomana loputtomiin, vaan kullakin materiaalilla on oma elinkaarensa. Joskus taiteilijan työskentelytavan ja materiaalivalintojen takana onkin tietoinen ajatus noudattaa luonnon kiertokulkua.


Amanuenssi