David Balndy, (2015), Ruin.

Taidetta unilääkkeenä, osa 1: David Blandy

Noin 40 prosenttia suomalaisista kärsii jonkinasteisesta unettomuudesta. Olen yksi heistä. Unettomuus voi esiintyä sekä nukahtamisvaikeuksina että jatkuvina yöheräämisinä.

Olen kokeillut useita eri niksejä unettomuuteen: makuuhuoneen viilennys, rentoutusharjoituksia, lampaiden laskemista ja erilaisia hengitystekniikoita.

Ei toimi.

Mutta miten toimisi taide meditatiivisena mielen rauhoittajana? Saisiko taide ajatukset pois arjen ympyröistä ja virittäisi pollan unta varten?

Siispä kokeilemaan. ARS17+ -verkkotaiteen kokoelmassa on David Blandyn teoksia, joissa surumielinen hahmo vaeltelee kädet taskussa Caspar David Friedrichin (1774 – 1840) maisemissa. Taustalla soi rauhoittava, aavistuksen melankolinen pianomusiikki. Teokset kestävät minuutista puoleentoista ja niitä on yhteensä kuusi.

Ihanaa kun ei tapahdu mitään.

Katselen ruudulla valtavien jäälohkareiden keskellä (Ice) tallustavaa kumaraista hahmoa ja odotan, tapahtuuko tässä videossa jotain muutakin? Ei tapahdu. Katson klipin uudestaan, kolme kertaa. Ihanaa kun ei tapahdu mitään.

Siispä seuraava, Mist, jossa hahmo seisoo vuoren harjanteella. Ja taaskaan ei tapahdu mitään. Hyvä. Nyt alan päästä jo jyvälle. Ruin:ssa kuvan ja musiikin yhdistelmä saa minut tuntemaan itseni entistä raukeammaksi, myös aavistuksen yksinäiseksi. Tässä makaan enkä muuta voi.

Huomaan, että ajatukseni lipuvat arkisista asioista pohtimaan elämän suurempia kysymyksiä: Olemmeko kaikki vähän kun Blandyn pikselihahmo ja kuljemme elämäämme erilaisten maisemien läpi kuitenkin aika yksin?

Hmm.

Sunset-klippi on maaginen. Katson sen viisi kertaa uudelleen. Alkaa tulla jo zen olo, haukotuttaa ja tuntuu siltä, että voisi vaikka nukahtaa. Jospa vaikka päätyisi unissaan vaeltamaan Friedrichin maalauksiin.

Inka Hein
Markkinointipäällikkö


Vieraileva kirjoittaja.