Lapsi tutustumassa Ann Veronica Jansenssin näyttelyyn. Taustalla teokset Agorafobia ja Fosfeenit.

Taidenäyttely lapsen silmin – Loistava timantti ja toisen maan ääniä

Kiasman näyttelyt sopivat aikuisten ja lasten yhdessä koettaviksi. Aikuisen ei tarvitse osata ratkaista taiteen herättämiä kysymyksiä, vaan niitä voidaan pohtia lapsen kanssa yhdessä. Lapsen kyky hämmästellä maailmaa ja teoksia aikuisia vapaammin, voi avata aikuisellekin uusia näkökulmia taiteeseen. Oppaamme vieraili Ann Veronica Janssensin näyttelyssä yhdessä 4-vuotiaan lapsensa kanssa. Millaisia ajatuksia näyttely herätti nuoressa taidekriitikossa?

Tykkään siitä tosi paljon, paitsi en aina. Pitääkö aina tykätä?

Pari viikkoa aikaisemmin katselin Kiasmaa ulkoa 4-vuotiaan lapseni kanssa. Lapsi ihaili viidennestä kerroksesta tulvivaa sateenkaaren väristä valoa. Kerroin, että valo kuuluu Ann Veronica Janssensin taideteokseen.

Kiasmassa rampit taittuvat juosten. Neljännessä kerroksessa lapsi näkee Janssensin savuverhot.
Saako tonne mennä?, hän kysyy silmät suurina. Mietitään yhdessä, miltä ovenkarmista putoava sumu tuntuu. Hattaraa, lapsi toteaa. Myös lattiaa voi tunnustella.

Katsotaan eri kohdista teoksia, jotka kauempaa heijastuvat pastellisävyisinä. Voiko näillä taikoa?, ihmettelee lapsi Janssensin Taikapeilejä. Seuraavassa huoneessa löydetään sateenkaari laatikosta. Lapsi epäilee, että taiteilija on taikonut sen ullakolle asti.

Ann Veronica Janssensin Voluutta-teoksen voi tuntea iholla.

Auringonpimennystä käsittelevät videot innoittavat sadun tekoon. Lattialla makoillen pohditaan missä niissä ollaan ja milloin, mikä kuvassa voisi sen kertoa, kuka paikassa voisi asua. Liikkuvat kuvat taiteilijasta teltassa ja lumisesta maisemasta saavat lapsen tarinoimaan igluista ja retkelle lähteneistä prinsessoista ja prinsseistä. Seinällä kumottava aurinko on loistava timantti.

Viidennestä kerroksesta löytyy polkupyöriä. Lapsi on liian pieni polkemaan, mutta pyörien peilaavaa pintaa voi tutkia. Kaivamme esiin piirustuslehtiön, hän haluaa piirtää minut pyöräilemässä, ja sen jälkeen opetella kirjoittamaan sisaruksensa nimen. Pysähdys näyttelysalissa luo tilaa sisarussuhteen miettimiselle. Tykkään siitä tosi paljon, lapsi sanoo. Paitsi en aina, pitääkö aina tykätä?

Viereisessä tilassa voi kuunnella Jupiterista nauhoitettuja ääniä. Annan lapselle kuulokkeet, enkä vielä kerro mistä äänet ovat. Kuuluuks tää kokonaan eri maasta?, hän toteaa kaukaisista tuulista ja rätinöistä. Näyttelyn rakentajille lapsella on terveisiä, kuulokkeita pitelevät naulat olisi voinut vasaroida hieman tiukemmin, että kuulokkeet voisivat pysyä seinässä ikuisesti. Sitten juostaan eteenpäin.

Käydään tutkimassa peilejä, joita voi koskea ja käännellä. Mietitään, mitä niillä voisi nähdä. Kato, loistava, lentävä, lintu! Näen omani, itseni, heh! Kato, me kävellään väärinpäin katossa.

Kahvilassa kysyn jäikö lapselle jotain näyttelystä mieleen, mutta lapsi ajattelee jo muita asioita.

Helka Heinonen
Kiasman opas

 

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Lasten kanssa taidetta katsomaan – näillä vinkeillä museokäynti sujuu

Näyttelyreitti lapsille (Kiasma Guide)

Kiasma Kids – arkkitehtuurireitti lapsille

 

Ann Veronica Janssensin näyttely auki Kiasmassa 13.1.2019 saakka.

Tutustu Ann Veronica Janssensin teoksiin Kiasma Guidessa.

 


Vieraileva kirjoittaja.