Mona Hatoum, Jardin Public (1993). Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen
Mona Hatoum, Jardin Public (1993). Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Surrealistisia sanaleikkejä

Mona Hatoumia pidetään usein vahvasti yhteiskunnallisena taiteilijana, jonka teokset ottavat kantaa maailman tilaan niin pienessä kuin suuressakin mittakaavassa. Ja vaikka Hatoum onkin selkeästi poliittinen taiteilija, hänen teoksensa harvoin huutavat suoraan tiettyä sanomaa tai julistusta, pikemminkin ne kuiskaavat sitä.

Mutta Hatoumilla on myös leikkisämpi puolensa. Kaikki hänen teoksensa eivät ole haudanvakavia, vaikka näin saattaisi helposti luulla. Mainio esimerkki hänen huumoristaan on esimerkiksi teos nimeltään Julkinen puutarha (1993). Siinä klassisen ja kaunislinjaisen ranskalaisen puutarhatuolin istuinosaan on lisätty häpykarvoista koottu kolmio.

Jo teoksen ranskankieliseen nimeen Jardin public kätkeytyy sanalekki, jossa viitataan sanojen public (julkinen) ja pubic (häpy-) samankaltaisuuteen. Teosta tehdessään taiteilija kertoo törmänneensä sanojen yhteiseen etymologiseen juureen ja siksi hän päätyi nimeämään teoksensa ranskankielisellä nimellä, jossa sanaleikki toteutuu parhaiten.

Teoksella Hatoum myös viittaa varhaiseen kiinnostuksen kohteeseensa eli surrealistiseen taiteeseen, tehdessään Magritten hengessä – ja samalla myös Duchampin suuntaan nyökäten – kaksimielisen readymade -teoksen. Toisaalta, teoksesta voi löytää myös vakavamman sävyn, kun ajattelee sitä tapaa, jolla naisia kuvataan ja kohdellaan usein seksistiseen tapaan julkisuudessa.

Mona Hatoumin näyttely Kiasmassa 26.2.2017 saakka


Kokoelmaintendentti

Kuratoi somessa, museossa ja kotona.