Hanna Saarikoski, See Paris and Die, 2012 (Nähdä Pariisi ja kuolla). Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen
Hanna Saarikoski, See Paris and Die, 2012 (Nähdä Pariisi ja kuolla). Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Silmät kiinni

Kesälomien kynnyksellä matka muualle alkaa houkuttaa. Olisi hauska reissata ja nähdä jotakin uutta. Matkailun kun pitäisi avartaa ja vaihtelun virkistää.

Kiasman kokoelmanäyttelyssä oleva Hanna Saarikosken videoteos See Paris and Die (2012) herättää kysymyksiä matkailusta ja näkemisestä. Teoksessa nuori nainen, taiteilija itse, nähdään kävelemässä Pariisissa silmät suljettuina. Suljettuihin luomiinsa Saarikoski on maalannut toiset silmät. Näköaistin sijaan taiteilija havainnoi ympäristöään kuulo- ja tuntoaisteillaan.

Matkailussa keskeistä on näkeminen. Kohteet, joissa vierailemme, nähtävyydet, ovat nimensä mukaisesti katsomisen paikkoja, joissa keskeistä on katsomisen tapahtuma. Teoksessaan Saarikoskikin pyörii Pariisin keskeisillä nähtävyyksillä: Eiffel-tornin liepeillä, Sacré-Cœurin portailla ja Moulin Rougen edustalla.

Mona Lisan edessä Louvressa taiteilija muuttuu itse eräänlaiseksi nähtävyydeksi muiden matkailijoiden kiinnittäessä huomionsa häneen. Tapahtuma tekee näkyväksi itsestään selvänä pitämämme tilanteen, jossa ihmiset eri puolilta maailmaa kerääntyvät tiettyyn paikkaan katsomaan ja valokuvaamaan.

Teos tuntuu kysyvän, mitä oikein näemme, kun katsomme nähtävyyksiä. Ja mitä tapahtuu, jos nähtävyyttä ei näekään?

Kulttuurissamme, jossa näköaisti dominoi, tekee välillä hyvää keskittyä muihin aisteihin ja kokea Saarikosken tavoin esimerkiksi kuulemalla, haistamalla tai koskemalla. Visuaalisen ärsyketulvan voisikin tänä kesänä hetkeksi katkaista, asettautua pitkälleen laiturin nokkaan ja sulkea silmänsä.

Milja Liimatainen
Amanuenssi


Vieraileva kirjoittaja.