Mona Hatoum, 1994, Silence. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen
Mona Hatoum, 1994, Silence. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Särkyvää

Tuohon päin ei uskalla edes hengittää. Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun näin kuvan Mona Hatoumin teoksesta Silence (Hiljaisuus). Teos on ohuesta lasisesta laboratorioputkesta valmistettu pinnasänky. Oikean kokoinen, korkeajalkainen.

Nyt sänky seisoo Kiasman viidennen kerroksen näyttelysalissa. Kuvassa sitä on melkein vaikea nähdä.

Mona Hatoum pelaa taitavasti materiaaleilla ja mielikuvilla. Moni näyttelyn teos saa aikaan jonkinlaista jännitystä tai pelonsekaista kunnioitusta. Vaara tuntuu kehossa. Entä jos?

Sätkivä vauva. Lasin helinä. En halua ajatella sitä.

Tosiasiassa sängystä puuttuu pohja. Ei ole lasta, ei ääntä eikä elämää. On hiljaisuus.

Jonkun mieleen teos tuo ehkä lääkärit, sairaalat ja kokeet. Minulle se on ennen kaikkea kuva hauraudesta.

Melkein näkymätön esine saa minut muistamaan jotain, mitä en ajattele usein, koska olen ollut onnekas ja saanut elää turvassa.

Me olemme särkyviä, sinä ja minä.

Mona Hatoumin näyttely Kiasmassa 26.2.2017 asti.


Erikoissuunnittelija