Taustalla kuvasuurennos Robert Mapplethorpen kodista New Yorkissa. Kuva: Janne Heinonen / Kansallisgalleria. ©Robert Mapplethorpe Foundation.
Taustalla kuvasuurennos Robert Mapplethorpen kodista New Yorkissa. Kuva: Janne Heinonen / Kansallisgalleria. ©Robert Mapplethorpe Foundation.

Porvariston hillitöntä charmia

Kiasman Robert Mapplethorpenäyttelyssä on mukana, osana Jussi Ukkosen suunnittelemaa näyttelyarkkitehtuuria, kuvasuurennos taiteilijan kodin salongista. Tuolloin Mapplethorpe asui hulppeassa huoneistossa Manhattanilla osoitteessa West 23rd Street. Sisustuskuva on julkaistu House & Garden -lehden kesäkuun 1988 numerossa, jossa kerrottiin Mapplethorpen esteettisen maun eurooppalaisia esikuvia olleen oman aikansa keikarit Oscar Wilde, Aubrey Beardsley ja Jean Cocteau.

Kuten kuvasta näkyy, Mapplethorpe harrasti antiikkiesineiden, vanhojen valokuvien ja taideteosten keräilyä. Seinillä on tyylikkäänä kollaasina hänen omia teoksiaan ja muiden aikalaistaitelijoiden kuten Andy Warholin, Brice Mardenin ja Ed Ruschan teoksia. Osa taideteoksista on vuonna 1987 kuolleen Mapplethorpen kumppanin ja tukijan Sam Wagstaffin perintöä. Yhteisenä harrastuksena Robert ja Sam keräilivät 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun valokuvia. Musta kahvipöytä on puolestaan Mapplethorpen omaa designia. Suomalaista taidetta Mapplethorpen kokoelmissa edustivat useat Tom of Finlandin piirustukset, joista yksi näkyy kuvasuurennoksen vasemmassa yläkulmassa.

Robert Mapplethorpe kuoli maaliskuussa 1989. Saman vuoden lokakuussa hänen jäämistönsä – taidekokoelma, huonekalut, antiikki- ja design-esineet – myytiin huutokaupassa New Yorkissa. Tuotto meni Mapplethorpe -säätiölle, jonka hän oli perustanut edellisenä vuonna. Sen tehtävänä on edelleen tukea valokuvataidetta ja aids-tutkimusta.

Paul Sinebrychoff huoneessaan 1910-luvulla. Valokuva Signe Brander, Helsinki. Kuva: Kansallisgalleria.

Paul Sinebrychoff huoneessaan 1910-luvulla. Valokuva Signe Brander, Helsinki. Kuva: Kansallisgalleria.

Tietenkin voisi haaveilla, että Mapplethorpen huolella vuosien mittaan sisustama asunto olisi säilynyt kotimuseona, yhtenä osana hänen elämäntyötään ja osoituksena hänen kokonaisvaltaisesta esteettisestä maustaan. Meillä ja maailmalla moni taidemuseo on syntynyt yksityisen keräilyinnostuksen pohjalta ja moni koti-interiööri on säilynyt enemmän tai vähemmän alkuperäisinä kokonaisuuksina jälkipolvien iloksi, kuten Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotipalatsi Helsingin Bulevardilla. Ajallisesta erostaan huolimatta keräilijöiden sisustustyylissä on sama kantava idea: mitä enemmän, sen parempi.