Jaakko Niemelä, 2006–2015, Usko. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen
Jaakko Niemelä, 2006–2015, Usko. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Pimeydessä häämöttää toivo

Taiteilija Jaakko Niemelä tarjoaa Kiasman kokoelmanäyttelyssä katsojalle tyhjän näyttämön – avoimen tilanteen, jonka voi tulkita monella eri tavalla. Teos on yksi Kiasman näyttelysaleista, jonka katto on romahtanut. Taivas on kirjaimellisesti pudonnut niskaan. Alastulleen katon nurkassa on sokaisevan kirkas valo, kuin alttari. Mistä oikein on kysymys?

Joku näkee teoksen tuhon ja toivottomuuden kuvana, surun tai unelmien romuttumisen metaforana. Toinen katsoja taas kulkee tilan ohi ja sivuuttaa koko teoksen ihmettelevällä olankohautuksella. Optimismiin kallellaan oleva katsoja puolestaan huomaa, ettei huone ole pimeä, vaan sen nurkassa hohtaa valo.

Teoksen nimi on sattuvasti Usko. Mitä teos minulle merkitsee? Näenkö sen enemmän positiivisena vai negatiivisena, romahtamisen vai toivon kuvana? Niemelän teos saa pohtimaan olemassaoloon, uskoon ja ymmärrykseen liittyviä suuria kysymyksiä. Sekä usko että taiteen kokeminen liittyvät henkilökohtaiseen kokemukseen, abstraktiin asiaan, jota on joskus vaikea, ellei mahdoton sanallistaa.

Jaakko Hämeen-Anttila vertaa uskoa ymmärtämiseen: ymmärrys on oivallusta, kokonaisvaltaista kokemusta ja välitöntä tuntemista. Usko ei ole osoitettavissa oikeaksi tai vääräksi, vaan se on kielen rajat ja rationaalisen ajattelun ylittävää kokemista, ei järjen- tai tiedonvastaista, vaan pikemminkin järkeä täydentävää.

Toisinaan taiteen kokeminen on vähän samantyyppistä. Jaakko Niemelän Usko-teoskin vaatii paikalla olemista ja tilanteen kokemista, mutta myös suostumista taiteilijan lavastamaan tilanteeseen, mielen avaamista, uskoa.

Kiasman kokoelmanäyttely 22.04.2016 – 29.01.2017

Lue lisää: Jaakko Hämeen-Anttila, Usko. Kirjapaja, Hämeelinna, 2005.


Intendentti