Kiasman Ystävät Ron Mueckin näyttelyssä.
Ron Mueck, Pariskunta varjon alla, 2013

”Outoa mutta parhaimmillaan kovinkin koskettavaa…”

Ja taas olivat Kiasman Ystävät retkellä. Tällä kertaa käytiin katsomassa Modernin monet kasvot ja Ester Heleniuksen näyttelyt Hämeenlinnan taidemuseossa sekä Sara Hildénillä Ron Mueckin veistosnäyttely. Lopuksi nähtiin vielä Tampereen taidemuseossa Vuoden nuoren taiteilijan Reima Nevalaisen näyttely.

Paluumatkalla retkeläiset saivat kirjoittaa lapuille kokemuksiaan nähdyistä näyttelyistä. Kun mukana oli nytkin lähes puolisensataa osallistujaa, mielipiteet jakaantuivat puolesta ja vastaan – niinhän sen pitää ollakin. Hyvä taide herättää ajatuksia, koskettaa, miellyttää tai jättää kylmäksi, ei koskaan välinpitämättömäksi.

Seuraavassa puheenvuoro on retkeläisillä.

Ron Mueck sekä ihastutti että hämmensi:

Best was Mueck. Mueck kouraisi kunnolla. Mueckin veistokset loistavia, ihmishahmo, luonnollisia, iho, jalat, ilmeet hämmentäviä. Ron Mueck oli outo mutta parhaimmillaan kovinkin koskettava. Mueck ei päästä ihmistä helpolla. Mueck oli kiva nähdä, herätti ajatuksia. Hänen veistoksensa olivat mieleenpainuvia ja ajatuksia/tunteita herättäviä; ihmisyyttä laajasti pohtivia. Mueckin työt olivat ennen kokemattomia, erikoisia, mielenkiintoisia. Opastus oli hyvä, selkeä ja muutenkin ihana oli nähdä nämä työt – siksi minä Kiasman ystäviin liityinkin.

Mueckin töistä pidin varauksin. Parasta mielestäni Pariskunta uimarannalla. Takana hyvä, seesteinen elämä. Kasseja kantava äiti pieni lapsi rinnoillaan: Lapsi todella liikuttava ja väsynyt äiti todentuntuinen. Äiti, jonka vatsan päällä keikkui vastasyntynyt omissa oloissaan, äiti kuin tikku jäykässä asennossa. Äitinsä takin sisältä kurkistava lapsi vei suoraan sydämeeni – vaikkei edes katsonut minuun.

Mueckin veistokset herättivät hämmennystä, tunsin itseni tirkistelijäksi. Ne kieltämättä vaikuttivat, mutta en tiedä pidinkö. Pidän nukeista, yes, mutta nämä olivat enemmän kuin nukkeja, liian eläviä. Jokainen alkoi kuvitella niiden elämää. Mueckin teokset herättivät pahoja aavistuksia. Mueck hämmensi ja teki vaikutuksen realistisuuden ja epärealismin (mittakaavat, materiaalit ja hetket) kombinaatioilla.

Joillekin Mueck taas oli liikaa:

Kryptisintä oli Hildénin Mueck. Ron Mueckin taide ”livenä” oli jotenkin kammottavaa. Taidokasta mutta ei oikein puhutellut. Mueck on iso kansainvälinen nimi, mutta näyttely oli ahdistava kokemus. Mueckin veistosten äärellä heräsi kysymys, miksi näin? Teokset ahdistavia sekä loivat masentavan fiiliksen.

Nähtyäni mediassa Ron Mueckin töitä ajattelin, että noita en ainakaan halua käydä katsomassa. Olivat mielenkiintoisia ja vaikuttavia ja pystyin ne kohtaamaan, vaikka kaikki työt olivatkin surullisia. Taiteilijan sielunmaisema? Mueckin ihmiset olivat niin epäkiinnostavia, että ehdin kerrankin nauttia veistospuiston herkuista.

Kiasman Ystävät Reima Nevalaisen näyttelyssä

Kiasman Ystävät Reima Nevalaisen näyttelyssä

Reima Nevalaisen näyttely jakoi ehkä selvimmin mielipiteet:

Hätkähdyttävintä oli Tampereen Nevalainen. Reima Nevalaisen työt puhuttelivat minua vahvasti, jollain selittämättömällä tavalla. Nevalainen ihastutti, japanilaisia manga-vaikutteita, itämaista mietiskelyä, teetä, harmoniaa. Voisin katsella niitä uppoutuen tyhjyyteen. Aivan erityisesti pidin Nevalaisen pienistä piirustuksista. Ne inspiroivat niin, että hänen ”Piirustuskirjansa” oli saatava. Reima Nevalaisen viivan sujuvuus ja ennakkoluulottomuus tekivät suurimman vaikutuksen. Hieno näyttelykokonaisuus. Nevalaisen tekniikka monipuolinen. On aina hyvä ja antoisaa tutustua nuoriin taiteilijoihin. Onnea heille.

Kaikkiin ei Vuoden nuori taiteilija kolahtanut:

Reima Nevalaisen työt mielenkiintoisia nähdä, mutta en henkilökohtaisesti niistä juuri saanut irti. Vuoden nuori Nevalainen herätti lähinnä odotuksia. Reima Nevalainen ei vielä kolahtanut. Paranee varmasti vanhetessaan. Synkkiä olivat monet Reima Nevalaisen maalaukset. ”Ei omalle seinälle.” Reima Nevalainen ei ollut minun intoni. En saanut Reimaan otetta. Hän oli liian raju ja rujo, alakerran muumimaailma oli paljon hauskempi! Tampere jätti hämmentyneen olon. Yksi hämmennyksen aiheista oli se, että ”nuori” taiteilija on jo tallissa, mikä tietää, että teosten hinnat ovat tavallisten ihmisten saavuttamattomissa!

Ester Helenius osoittautui ennakkokäsityksiä kiinnostavammaksi taiteilijaksi:

Esteri vei ensimmäisen sijan. Ester Helenius -näyttely laaja ja monipuolinen. Värikylläinen, ihastuttava. Helenius oli hieno. Näyttely oli upea, ehkä kuitenkin liian turboahdettu, vähän olisi kaivannut ilmaa väliin. Ester Heleniusta olisi katsellut pitempäänkin. Paljon minulle ennennäkemätöntä. Olen pitänyt häntä lähinnä kukkamaalarina, ja ne eivät ole mieleeni, mutta muotokuvat erinomaisia. Heleniukseen tutustuminen oli imponoivaa. Oli hienoa nähdä Hämeenlinnassa taiteilijoiden vanhoja töitä ja Heleniuksen koko tuotannon läpileikkaus.

Heleniuksen värit olivat tuttuja, mutta erinomaiset piirroskuvat Pariisin kahviloiden ihmisistä olivat uusi ihailun kohde. Hämeenlinnan taidemuseo tarjosi monta mielenkiintoista, ajatuksia herättävää teosta. Yllätyksellisintä oli juuri Ester Helenius.

Hämeenlinnan taidemuseo Modernin monet kasvot oli monen mieleen:

Parasta oli Hämeenlinnan Modernin monet kasvot. Näyttely modernin taiteen alkuvaiheista oli kiinnostavinta. Muutamia mieleenpainuvia töitä. Hämeenlinnan taidemuseo Linnovaaroineen mielestäni yksi vaikuttavimmista taidemuseoista. Learnt more about the dark coulours of Finnish painting!

Mutta löytyi toisenlaisiakin näkemyksiä:

Hämeenlinnan museot tuskin jäävät erikoisesti mieleen. Vastaavaa taidetta näkee kyllä. Modernismi oli hieman plätky.

Lopussa kiitos seisoo – kaikesta huolimatta:

Upea ja mielenkiintoinen kokonaisuus jälleen kerran. Hienoa, että Kiasman retken ansiosta ehdin näkemään nämä näyttelyt. Taidetta oli laidasta laitaan: lähdettiin liikkeelle modernismin syntyvaiheista Suomessa ja päädyttiin kahteen nykytaiteilijaan.

Oli tuttua ja turvallista, hämmentävää, uutta ja raikasta. Hyvä kattaus uudempaa taidetta. Tuhti annos yhdelle päivälle!  Näimme enemmän kuin tarpeeksi. Ja toisaalta – 3 galeriés in 1 day is good – not too much.

Kaikkiaan hieno ja antoisa reissu! Ihanaa, että sain olla mukana, kiitos! Mielenkiinnolla odotan seuraavia retkiä.

Kiitos Ystävät! Toivottavasti ensi kuussa nähdään taas!


Vieraileva kirjoittaja

Kiasman ystävyys on portti elämyksiin ja tietoon nykytaiteen parissa.