Tom Molloy, yksityiskohta teoksesta Protesti, 2010. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen.

Oikeus osoittaa mieltään

Viime vuoden vaihteessa Lontoon Victoria & Albert -museossa esiteltiin protestien ja mielenosoitusten historiaan liittyvää designia ja esineistöä näyttelyssä Disobedient Objects – Tottelemattomat esineet. Näyttely pyrki osoittamaan, miten aikaansa seuraavaa ja innovatiivista protestikulttuuri on.

Usein arkinen käyttöesine tai materiaali saa protestin välikappaleena uuden funktion: banderolli syntyy lakanasta, kaasunaamari muovipullosta, suojakilpi pleksistä, pahvista ja nippusiteistä. Netistä löytää myös ohjeita siitä, miten mielenosoitukseen kannattaa pukeutua, mitä ottaa mukaan ja mitä jättää ottamatta.

Kiasman Eri mieltä -näyttelyssä on mukana teoksia, jotka konkreettisesti liittyvät mielenosoituskulttuuriin. Tom Mollyn teoksessa Protesti kolmisentuhatta netistä imuroitua mielenosoittajan kuvaa on äänettömällä marssillaan kaiken mahdollisen puolesta ja kaikkea vastaan. Cinthia Marcellen ja Tiago Mata Machadon video Vuosisata on sen vastakohta: noin 10 minuuttia kestävä äänekäs kuvaus mellakasta, mutta ilman ainuttakaan ihmistä. Muovi- ja metalliesineet lentävät kadulla, ensin vasemmalta, sitten oikealta singoten. Savun hälvetessä kaikki alkaa taas alusta.

Mielenosoitus ei ole itsestään selvä oikeus: monin paikoin maailmaa joukkokokoontumiset ovat kiellettyjä tai niille on asetettu rajoituksia. Viime vuonna Madridissa vastustettiin uutta kansallista turvallisuuslakia kekseliäällä tavalla. No Somos Delito -järjestö protestoi lakia, joka kielsi luvattomat joukkokokoontumiset hallituksen rakennusten edessä toteuttamalla mielenosoituskulkueen projisoituja hologrammeja käyttäen: virtuaalihahmoja kun on hankala sakottaa tai pidättää.