Seppo Renvall, Vapautemme hinta, 1990.
Seppo Renvall, Vapautemme hinta, 1990.

Muotokuvia silmää nopeammin

Seppo Renvallin filmimuotoinen teos Vapautemme hinta (1990) toisintaa vuonna 1941 julkaistun samannimisen kirjan kasvokuvat kaikista Uudenmaan, Turun, Porin ja Viipurin lääneistä talvisodassa 1939-1940 kaatuneet.

Taiteilijan ele on kunnianosoitus sodan uhreille kuten alkuperäinen kirjakin, mutta elokuvan kielelle käännetty kasvokuvien luettelo tekee samalla näkyväksi sen kuinka näkymätön yksilö on kollektiivisen murhenäytelmän osana. Kirjan passikuvamaiset henkilökuvat muodostavat kukin yhden filmin ruuduista. Elokuvallisen logiikan mukaisesti jokainen henkilö välähtää filmillä matemaattisen tarkasti yhden kahdeskymmenesneljäsosasekunnin ajan. Se on nopeammin kuin silmä kykenee havaitsemaan. Kuvat jauhautuvat toisiinsa, yksilöiden väliset rajat liudentuvat.

Renvallin teos on oikeastaan synkkä kuva oman aikamme globaalin uutisvirran etäännyttävästä vaikutuksesta. Median tuodessa olohuoneisiimme tai kehomme jatkeina toimivien tablettitietokoneiden ja puhelimien näytöille sotia ja inhimillisiä katastrofeja, toinen toisensa jälkeen, hipaisu hipaisulta, nimettömät kasvot jauhautuvat toisiinsa. Yksilöt samanarvoistuvat ja etääntyvät merkiksi inhimillisestä tragediasta, johon on mahdoton samastua, koska ei ole ketään yhtä johon samastua.

Vapautemme hinta dramatisoi sitä, kuinka sota median muodostaman etäisyyden päästä määrittyy numeroina, ei kasvoina. Renvallin teos tuo mieleen viime vuonna Kiasmassa nähdyn Alfredo Jaarin installaation Nduwayezun hiljaisuus (1997), joka niin ikään kommentoi yksilötason kosketuspinnan puuttumista kuvien valtaamassa todellisuudessa. Jaarin teos on kuitenkin ehdotus vastastrategiaksi sille kuvien logiikalle, jota Renvallin teos ilmentää. Taiteilija vyörytti eteemme miljoona kinodiaa yhdestä ainoasta Ruandan yli miljoonaa ihmistä koskettaneen kansanmurhan uhrista. Viisivuotias tutsipoika Nduwayezu todisti vanhempiensa raa’an surman osana verilöylyä, jossa vuonna 1994 menetti henkensä arviolta 800 000 ihmistä, ja joka jätti jälkeensä 400 000 orpoa. Hänen tai kenenkään muunkaan osallisen koettua tuskaa ei voi määritellä numeroin eikä sen kestoa rajata. Aivan kuten teoksen valtavaa, huoneen täyttävää kuvien röykkiötä ei voi ottaa haltuun yhdellä silmäyksellä.

Talvisota kattaa Renvallin teoksessa kymmenen minuuttia. Jaarin teos muistuttaa siitä, että tosiasiassa sodan kesto on aina vähintään uhrien ja sodasta kärsineiden lukumäärä kerrottuna sodan ja sen jälkivaikutusten kestolla.

Vapautemme hinta on esillä Face to Face – muotokuva nyt -näyttelyssä 14.2.2016 saakka.


Amanuenssi