Torbjørn Rødland, Baby, 2007. Equinor art programme. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Mitä näet tässä kuvassa?

Kauneus on katsojan silmässä, sanottiin ennen. Nykytaiteessa puhutaan useammin tulkinnasta, siitä mitä katsoja teoksesta ajattelee. Erityisen hyvin tämä ajatus sopii norjalaisen taiteilijan Torbjørn Rødlandin teoksiin.

”Olen kiinnostunut asioista, joilla on monia kerroksia, ja jotka avautuvat eri suuntiin, myös vastakkaisiin suuntiin. Siksi eri ihmisillä voi olla samasta teoksesta eri tulkinta”, taiteilija pohti näyttelyn tiedotustilaisuudessa.

Rødland havainnollisti tilannetta ottamalla esimerkiksi teoksensa Vauva, 2007: ”Kun esittelin näyttelyä Kiasman oppaille, sain heiltä kymmenessä minuutissa kolme erilaista tulkintaa vauvan asennosta.

Yksi heistä yhdisti vauvan käden asennon Napoleoniin ja miehiseen hand-in-the waistcoat -poseeraukseen.

Toinen tulkitsi vauvan asennon olevan kannanotto sosiaalisen median kanavien tiukkaan kuvasensuuriin. Vauva peittää paljaan nänninsä kädellä.

Kolmas taas näki vauvassa Jeesus-lapsen, jonka käsi sydämellä ilmentää rakkautta koko ihmiskuntaa kohtaan”.

No mikä sitten oli taiteilijasta oikea tulkinta? Tietenkin kaikki. Asentokin on ennemmin sattumaa, kuvaushetkellä syntynyt tilanne. ”Vai oletteko koskaan yrittäneet saada vauvaa pysymään jossain tietyssä asennossa, niin että siitä ehtisi ottaa kuvan?”

Vauvan ajatuksia emme tunne.

Piia Laita

Torbjørn Rødlandin Fifth Honeymoon -näyttely 13.09.2019 – 05.01.2020 asti Kiasmassa.

Osa teoksista on esillä myös Kiasma Guidessa.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Onko taiteessa mitään järkeä? – Frank Martelan avajaispuhe Torbjørn Rødlandin näyttelyssä


Viestintäpäällikkö

Seuraa työkseen mediamaailman myllerryksiä, mutta taidenäyttelyihin valitsee mieluiten seuraksi lapsensa.​