Adel Abidin, Michael, 2015. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen
Adel Abidin, Michael, 2015. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Minä, Michael ja Adel Abidin

Lukon napsahdus. Oven vaimentamia ääniä. Tuijotan kelloa. Viisi minuuttia varattu vanhempien unohduksille ja takaisinpaluille. Levyn otan jo esiin. Thriller. Minun ja Michaelin pakopaikka.

Pinko, lukutoukka, hikke – niitä kaikkia koulussa ja salassa jotain ihan muuta. Pää täynnä suunnitelmia ja sydän villiä odotusta. Keho muutosten pyörteissä ja kaikki sen osat vuorollaan vieraita ja oman tahtonsa vietävissä tehden minusta sivustakatsojan tai no, pelkääjän. Michaelin kanssa näistä asioista saattoi puhua. Musiikin kautta ja kehon kielellä. Samanlaista outoa nykimistä, röyhkeää esittämistä höttöisen ytimen ympärillä meillä kummallakin.

Michael ja minä – yhdessä taas. Toinen edesmennyt, toinen paikkansa löytänyt. Puhemiehenä välillämme Adel Abidin. Huoneen pimeydessä mennyt palaa voimalla takaisin. Kuin kuoleman edessä pikakelaan elämääni noista kouluaamuista tähän päivään asti. Tätä taide tekee. On peili. On valoheijastin. On suodatin. Nyt näen enemmän ja toisin kuin silloin. Näen itseni muiden joukossa.

Katariina Lipsanen,
Kiasman ystävien hallituksen jäsen

Face to face – muotokuva nyt -näyttely Kiasmassa 7.2.2016 asti.


Vieraileva kirjoittaja.