Nestori Syrjälä, Running Man. Kuva: Pirje Mykkänen / Kansallisgalleria
Nestori Syrjälä, Running Man. Kuva: Pirje Mykkänen / Kansallisgalleria

Miksi mies juoksee?

Valtion taideteostoimikunnan ja Kiasman järjestämässä taidekilpailussa jaetulle ensimmäiselle sijalle tullut Nestori Syrjälän teos Running Man on kesäkuusta alkaen ihastuttanut ja hämmästyttänyt ohikulkijoita Helsingin ydinkeskustassa. Miksi mies juoksee? Minne hänellä on kiire? Talouskulttuurin tutkija Paavo Järvensivu tarjoaa aiheeseen oman näkökulmansa.

Liikemieheltä viedään taksi

Mikä saa liikemiehen juoksemaan? Pieni lisävauhti jatkaa saumattomasti viime aikojen vaatimuslistaa: kuusi minuuttia enemmän päivittäistä työaikaa, sosiaalisen median käyttökielto työkoneella, opiskeluajan lyhennys, työelämän pidennys.

Mutta miksi liikemies kiitää jalan eikä vain liiku entistä nopeammin taksilla? Ehkä siksi, että juostessaan liikemies kurkistaa tulevaisuuteen.

Viimeiset 150 vuotta liikemies on fossiilisten polttoaineiden käyttöönoton myötä voinut käyttää joka vuosi enemmän ja enemmän energiaa. Moderni liikemies hallinnoi valtavaa määrää materiaalisia resursseja, usein erilaisten sähköisten ja ruudullisten vekottimien sekä toinen toistaan monimutkaisempien rahoitusinstrumenttien kautta. Keveillä pyyhkäisyillä ja globaalienglannilla liikemies saattaa liikkeeseen massiivisia määriä elollisia ja elottomia, ihmisiä ja ei-ihmisiä. Hänen hyppysissään tanssahtelevat ketterät pyörälähetit ja taivaisiin kurottavat rakennuskurjet.

Mikäli moderni liikemies on öljymies, hän kiertää taksilla ympäri kaupunkia samaan aikaan kun hänen ohjastamansa öljytankkeri seilaa ympäri valtameriä. Lähtiessään liikkeelle öljytankkeri ei tiedä määränpäätään: sen päättävät öljyfutuurit eli tulevaisuuden hintaspekulaatiot sekä huutokauppa, johon liikemiehet ympäri maailmaa takseissaan osallistuvat. Kiertäessään kehää öljytankkeri voi hyödyntää omaa lastiaan – ja kuka tietää, ehkä huutokaupan jatkuessa tarpeeksi pitkään tankkerin ei tarvitse rantautua öljysatamaan kuin vasta ottaessaan vastaan uuden öljylastin. Liikemiehenkään ei tarvitse nousta taksista kuin välillä syömään. Ja toki taksin on välillä pysähdyttävä huoltoasemalla tankkaamassa.

Tilanne muuttuu ilmaston lämpenemisen ja energiantuotannon alati heikkenevän hyötysuhteen myötä – helpoimmin hyödynnettävät energiavarannot on jo käytetty. Tulevaisuuden liikemiehellä on vähemmän energiaa käytettävissään ja hallittavissaan, koska joudumme seuraavan parin vuosikymmenen kuluessa luopumaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Aurinkopaneelit, tuulimyllyt ja biopolttoaineet eivät kykene samassa määrin liikuttamaan miehiä ja laivoja.

Jos talouden mentaliteetti jatkuu samankaltaisena kuin nyt, liikemiehenkin on pistettävä juoksuksi kun materiaaliset edellytykset muuttuvat. Taksi lähtee alta, mutta entiset taloudelliset tavoitteet on täytettävä. Voisimmeko kuitenkin muokata tavoitteita uuden tilanteen mukaisesti?

Uudessa kirjassani Rajattomasti rahaa niukkuudessa hahmottelen politiikkaa ja talouskulttuuria, jotka lähtevät siitä, että luonnonvarat ehtyvät, rahat eivät. Tämän ajatuksen mukaisesti yritysten, omistajien ja työntekijöiden tehtävänä on vastata materiaalisen maailman haasteisiin eikä juosta niukaksi kuvitellun rahan perässä. Raha on merkki velkasuhteesta. Sen määrä ja jakautuminen ovat nykyisessä rahajärjestelmässä sopimuksenvaraisia kysymyksiä. Luonnonvarat sen sijaan asettavat yhteiskunnalle aitoja rajoitteita.

Liikemiehen on pysähdyttävä. Hänen on pohdittava, mitä itse asiassa onkaan tekemässä. Hänen saavutuksiaan ei enää arvioida veronmaksun mukaan vaan hänen on kyettävä osoittamaan tekojensa vaikutukset siinä materiaalisessa maailmassa, jossa me kaikki elämme.

Paavo Järvensivu
Talouskulttuurin tutkija, KTT
Mustarinda-seura
BIOS-tutkimusyksikkö


Vieraileva kirjoittaja.