Roma Auškalnyte kiinnittää grafiikkavedoksia teokseensa. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkäne.

Meno-paluu: yksi ja kolme matkaa

”Yksi meno–paluu Viroon, kiitos”. Yli miljoona suomalaista tilaa jotain tämänsuuntaista joka vuosi. Nyt Kiasmassa aukeaa Meno–paluu-niminen näyttely, joka laajentaa tutun sanaparin merkitystä moneen suuntaan. Näyttelyn toinen kuraattori Saara Hacklin kertoo, mistä on kyse.

Näyttelyn tekeminen on oma matkansa.

Kiasmassa on viime viikot rakennettu uutta kokoelmanäyttelyä. Yleisöltä suljetussa kolmannessa kerroksessa käy kuhina: yhdessä salissa taiteilija assistentteineen viimeistelee seinämaalausta, toisessa viritetään videonäyttöjä kaljatölkkilauttaan ja kolmannessa pohditaan, miten laskuvarjohyppääjähahmon saisi parhaiten ripustettua näyttelytilan katosta.

Perjantaina 9.2. avautuu Kiasmassa kokoelmanäyttely Menopaluu – Nykytaidetta Itämeren alueelta. Se kääntää katseemme itäisen Itämeren alueelle. Mukana näyttelyssä on yhteensä 26 taiteilijaa Latviasta, Liettuasta, Puolesta, Suomesta, Venäjältä ja Virosta.

Näyttelyn nimi Menopaluu viittaa paitsi fyysiseen matkustamiseen, myös erilaisiin sisäisiin matkoihin, joita taiteilijana työskentelemiseen liittyy. Usein nämä kaksi ulottuvuutta kietoutuvat toisiinsa: ympäristön muutos tarkoittaa myös henkistä muutosta.

Taiteilija Inga Meldere ja kuraattori Saara Hacklin tarkastelevat Ingan teosta Kiasmassa.

Teosten taustalla

Suomalaisille tuttu Viron-lauttamatka yhdistyy Jaan Toomikin klassikkoteokseen Dancing Home (1995). Teos esitettiin osana ARS95-näyttelyä aikoinaan Katajanokan laivaterminaalissa. Videossa taiteilija matkustaa Hiidenmaan saarelta manner-Viroon tanssien lautan kannella moottorin rytmiin. Teos kytkeytyy Viron-lauttojen levottomiin diskoihin, mutta sen voi tulkita toisin myös historiallisessa kontekstissa: Tallinnan ja Helsingin väliä kulkevan lautan matka on maantieteellisesti verrattain lyhyt, mutta henkisesti tuo etäisyys on ollut aiemmin paljon pidempi.

Taiteilija Karel Koplimets kokoaa noin 5000 oluttölkistä rakentamaansa lauttaa Kiasmassa. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen.

Erilaisten matkojen yhteen kietoutuminen näkyy Roma Auškalnyten tätä näyttelyä varten toteuttamassa teoksessa. Tummanpuhuva Katto tuo muotonsa puolesta mieleen pärekaton. Lähemmin tarkasteltuna se paljastuu yli tuhannesta värjätystä kortista kootuksi rakennelmaksi. Oleskelulupakortin muotoa lainaavaan korttiin on painettu kolmella kielellä sana ”koti?”. Teos saa ajattelemaan ajankohtaisia kysymyksiä: Kenellä on oikeus kotiin? Kuinka monta kertaa oleskelulupakortti pitää täyttää, jotta uusi paikka todella muuttuu kodiksi?

Matka Kiasman historiaan

Näyttelyn tekeminen on oma matkansa. Kokoelmanäyttelyä valmistellessamme yhdessä intendentti Kati Kivisen kanssa olemme saaneet tehdä matkan museon omaan historiaan ja sen kokoelmiin. Mitä teoksia lähialueilta on ostettu kokoelmiin Nykytaiteen museon varhaisvuosina? Mitä niistä tiedetään ja milloin niitä on esitetty? Miltä teokset näyttävät 2010-luvun näkökulmasta?

Kokoelmien kannalta yksi hieno löytö on ollut liettualaisen kuvanveistäjän Mindaugas Navakasin Palkki ja koukku -teos vuodelta 1993. Sitä ei ole aiemmin esitetty Kiasmassa – tietokannassamme ei aiemmin ollut siitä edes kuvaa. Nyt tämä ruosteinen veistospari on installoitu sille täydelliseen tilaan, kolmannen kerroksen ”maitolasihuoneeseen”. Tervetuloa tutustumaan 9.2. alkaen!

Menopaluu – Nykytaidetta Itämeren alueelta 9.2.2018 alkaen Kiasmassa.


Amanuenssi

Tekee taiteesta filosofiaa ja filosofiasta taidetta.