Näkymä Kiasman Robert Mapplethorpe -näyttelyn ripustuksesta. Kuva: Pirje Mykkänen / Kansallisgalleria. ©Robert Mapplethorpe Foundation.
Näkymä Kiasman Robert Mapplethorpe -näyttelyn ripustuksesta. Kuva: Pirje Mykkänen / Kansallisgalleria. ©Robert Mapplethorpe Foundation.

Mapplethorpe muiden silmin

2000-luvulla kiinnostus Mapplethorpen valokuviin on saanut uutta virettä. Etenkin ensi vuonna Mapplethorpe tulee saamaan laajaa julkisutta kotimaassaan, kun J.Paul Getty Museum ja Los Angeles County Museum of Art avaavat kaksiosaisen retrospektiivisen näyttelynsä maaliskuussa. Näyttely jatkaa maailmankiertueelle Kanadaan ja Australiaan.

Erityisen näkökulman Mapplethorpen maailmaan tarjosi glamrockpopyhtye Scissor Sistersin kuratoima näyttely Mapplethorpe: Night Work Lontoossa Alison Jacques Galleryssa (2011). Yhtye oli käyttänyt edellisenä vuonna ilmestyneen Night Work –albuminsa kannessa Mapplethorpin valokuvaa balettitanssija Peter Reedin trikoon verhoamista pakaroista. ”Saksisiskot” liittivät näyttelyyn myös muiden nykytaiteilijoiden teoksia, joissa oli yhtymäkohtia Mapplethorpen kuvien aiheisiin ja estetiikkaan.

Jo vuonna 2005 samainen galleria kutsui kuraattoriksi Mapplethorpen henkilökohtaisesti tunteneen brittitaiteilijan David Hockneyn. Vastaavaa kuratointi-ideaa hyödynnettiin New Yorkissa pari vuotta aiemmin, kun valokuvataiteilija Cindy Sherman pyydettiin valitsemaan kollegansa teoksia Sean Kelly Galleryn näyttelyyn Eye to Eye.

Näkökulmakuratointia Mapplethorpen tuotantoon on harjoittanut myös galleristi Thaddaeus Ropac niin Grazin kuin Pariisinkin toimipisteissään. Niissä oman Mapplethorpe-hetkensä ovat vuosien aikana saaneet muotisuunnittelija Hedi Slimane, taiteilija Robert Wilson, elokuvaohjaaja Sofia Coppola ja näyttelijä Isabelle Huppert. Taustoistaan huolimatta ja niistä johtuen kuraattoreilla on ilmeinen taipumus ripustuksen ja rinnastusten kautta synnyttää valokuvilla uusia tarinoita, sanattomia sarjakuvia. Etenkin elokuva-alan vaikuttajien kuratoima näkemys jo sinällään houkuttelee lukemaan valokuvia storyboardin tapaan. Kiasmassa nähtävän Mapplethorpen näyttelyn teoskokonaisuuden teemajaon ja esillepanon on suunnitellut Pariisin Grand Palais’n kuraattori Jérôme Neutres.

New Yorkissa Sean Kelly Galleryssa keväällä 2011 harjoitettiin demokraattisempaa kuratointimallia. Näyttely 50 Americans syntyi pyytämällä eri-ikäisiä amerikkalaisia valitsemaan yksi Mapplethorpen kuva, joka erityisesti puhutteli heitä. Näyttelyssä oli myös luettavissa valitsijoiden perusteluja valinnoilleen. Ajatus kansalaiskuratoinnista liittyi vahvasti sananvapauteen – tai pitäisikö sanoa kuvanvapauteen – joka ei kaikkina aikoina ole niin itsestään selvää.

Mapplethorpen kuvat olivat bensiiniä niille liekeille, jotka vuonna 1989 sytyttivät Yhdysvalloissa ns. kulttuurisodan, jonka keskiössä oli polemiikki julkisen tuen myöntämisestä sellaiselle taiteelle, joka ei kaikkien poliitikkojen silmää, makua tai moraalia miellyttänyt. Tuolloin senaattori Jesse Helms ilmoitti, että ”taiteen määrittely on kongressin tehtävä”.

Kuusi henkilökohtaista näkökulmaa Mapplethorpen kuviin kuullaan Kiasmssa torstaina 26.6. Minä ja Mapplethorpe -tapahtumassa, joka on osa Helsinki Pride -viikon ohjelmaa.