Varhaisia pohjoismaisia Mapplethorpe-näyttelymateriaaleja.
Varhaisia pohjoismaisia Mapplethorpe-näyttelymateriaaleja.

Mapplethorpe ja valokuva suomalaisessa kuvataiteessa

Robert Mapplethorpen valokuvia nähtiin Suomessa jo vuonna 1985 Porin taidemuseon kansainvälistä valokuvataidetta esittelevässä ryhmänäyttelyssä Varrella virran.

Tuolloin häneltä oli esillä mustavalkokuvia, ”pääteemanaan kukka-asetelmat sekä erityisesti vartalotutkielmat”. Näyttelyssä oli kyse nimenomaan valokuvasta ilmaisun muotona. Tammikuussa 1993 Tukholman Moderna museetissa avattiin laaja Mapplethorpe-retrospektiivi, josta muodostui sensaatio. Osa esillä olleista teoksista nähtiin samana keväänä myös Suomessa, Turun taidemuseossa, jossa näyttely ei kuitenkaan saanut aikaan aivan vastaavaa yleisöryntäystä.

Samaan aikaan Helsingissä esiteltiin amerikkalaisia naisvalokuvaajia kahdessa näyttelyssä, Louise Lawler, Cindy Sherman, Laurie Simmons – katseen kääntäjät Nykytaiteen museossa, sekä Francesca Woodman Valokuvataiteen museossa. 1990-luvun alussa valokuva oli otettu juuri perustetun Nykytaiteen museon listoille, muun kuvataiteen kanssa tasa-arvoiseksi osaksi nykytaidetta. Vuosikymmenen kuluessa valokuvasta tulikin merkittävä tekijä nuoren suomalaisen taiteilijapolven ilmaisukeinona. Siitä tuli väline, johon myös meillä monet taiteilijat tarttuivat sukupuolta ja identiteettiä entistä avoimemmin tutkivissa teoksissaan. Valokuvan paikka osana monimuotoista nykytaidetta on vakiintunut 2000-luvun kuluessa.

Nyt Robert Mapplethorpen valokuvat 30–40 vuoden takaa näyttäytyvät tietoisemmalle ja ennakkoluulottomammalle yleisölle kuin aikaisemmin. Kaikessa ajankohtaisuudessaan näyttely asettuu hienosti peilaamaan kuvataiteessa ja yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia.

Maritta Mellais
Amanuenssi, arkistokokoelmat


Vieraileva kirjoittaja.