Mapplethorpe-näyttely Kiasmassa. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen. All works copyright © Robert Mapplethorpe Foundation. Used by Permission.
Mapplethorpe-näyttely Kiasmassa. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen. All works copyright © Robert Mapplethorpe Foundation. Used by Permission.

Mapplethorpe ja Andy Warhol

Robertin suurena toiveena oli päästä mukaan Andy Warholin piireihin, joskaan hän ei halunnut päästä Warholin talliin tai häneen elokuviinsa näyttelemään. Robert sanoi usein olevansa perillä Andyn kuvioista, ja hänestä tuntui, että jos hän vain pääsisi puheisiin tämän kanssa, Andy tunnistaisi hänessä vertaisensa.

Patti Smith kuvailee elämäkerrallisessa teoksessaan Ihan kakaroita Robert Mapplethorpen suhdetta kiistattomaan idoliinsa Andy Warholiin. Uransa alkuvaiheessa Mapplethorpen vakaana pyrkimyksenä oli tulla hyväksytyksi Warholia ympäröivien luovien persoonien joukkoon. Saavuttaakseen tavoitteensa Mapplethorpe oli valmis viettämään pitkiä iltoja Max’s Kansas City -ravintolassa, odottaen kärsivällisesti kutsua kuuluisan takahuoneen pöydän ääreen. Warholin piirissä viihtyivät seurapiirikaunottaret, drag queenit, taiteilijat, muusikot ja runoilijat – kaikki, jotka halusivat olla jotain, tiesivät tien maineeseen käyvän Max’sin takahuoneen kautta.

Paikka oli kohtalaisen kuollut (…) se oli ollut maanalaisen maailman sosiaalinen hermokeskus ja Andy Warhol eväänsä liikauttamatta hallitsi pyöreää pöytäänsä kärpännahkaviittaa kantavan hurmaavan kuningattarensa Edie Sedgwickin kanssa. (…) Tuoreessa muistissa olivat ajat, jolloin pyöreän pöydän ympärillä olivat istuneet monet kuninkaalliset, kuten Bob Dylan, Bob Neuwirth, Nico, Tim Buckley, Janis Joplin, Vila ja The Velvet Underground.

Vaikka Warhol itse ei enää viettänytkään aikaa takahuoneessa hoveineen Mapplethorpen alkaessa vakaan nousunsa taidemaailman huipulle 1960- ja 1970-lukujen taitteessa, nähtiin se edelleen porttina kaikkein pyhimpään, Warholin Factoryyn: Takahuoneessa oleilivat kaikki, jotka haaveilivat pääsystä Andyn toiseen hopeanhohtoiseen kuningaskuntaan, jota usein kuvailtiin pikemminkin liiketoiminnan kuin taiteen keskukseksi.

Mapplethorpelle Warhol oli idoli sekä innoittaja. Patti Smith kuvailee, kuinka warholilaisuus oli ajan henki, joka läpäisi paitsi taiteen tekemisen myös olemisen: pukeutumisen, sosiaalisen elämän ja sen mikä oli in. Taiteilijana Mapplethorpe kilvoitteli paitsi itsensä, myös Warholin kanssa, mennen vielä pidemmälle.

Robert oli päättänyt tehdä jotakin, mitä Andy ei ollut vielä tehnyt. Hän oli jo häpäissyt katolisia Neitsyt Marian ja Kristuksen kuvia ja käyttänyt kollaaseissaan sekä fyysisesti epämuodostuneita kummajaisia että S/M-kuvastoa. Andy oli aina pysytellyt passiivisena tarkkailijana. Robert sitä vastoin pani lopulta itsensä likoon.

Autenttiseen Factory-tunnelmaan voi virittäytyä jo ennakkoon Warholin inspiroiman ja ajankuvaan sopivan musiikin myötä.

Multitaide-esitys Andy Warhol Superstars Kiasma-teatterissa keskiviikkona 29.4. klo 18:00. Robert Mapplethorpen muotokuva Andy Warholista on nähtävänä Kiasman retrospektiivissä 13.9. saakka.

Lainaukset: Patti Smith: Ihan kakaroita, WSOY (2012)


Tuottaja, URB-festivaali

All the world's a stage.