Cristina Lucas Kiasmassa lokakuussa 2015. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen.

Maalaus herää henkiin

Yksi taiteen historian ikonisista protestikuvista, ranskalaisen Eugène Delacroix’n maalaus Vapaus johdattaa kansaa on herätetty henkiin Kiasman näyttelyssä Eri mieltä: Nykytaiteen toisinajattelijoita. Espanjalainen taiteilija Cristina Lucas on videoteoksessaan Loppuun viety vapaus (2009) pannut vuonna 1830 valmistuneen maalauksen hahmot liikkeeseen, keksien kuvalle alun ja lopun.

Lyhytdraaman alussa näyttämölle harppoo miesjoukko johtajanaan trikoloria pitelevä paljasrintainen nainen. Ranskaa symboloiva Marianne on kuin 1800-luvun versio Femen-protestoijasta. Vapauden ja kansanvallan symbolinen esitys päättyy vähemmän kunniakkaasti miesten surmatessa sankarittarensa. Kaikki tapahtuu usvaisessa videokuvassa hidastetusti, aivan kuin maalauksen hahmot olisivat vielä hieman jäykkiä lähes 200 vuotta kestäneen paikoillaan poseerauksen jälkeen.

Erityisen latauksen teokselle antaa sen loppua kohden voimistuva äänimaisema. Sodan äänien lisäksi videolla kuullaan ote Henry Purcellin hautajaismarssista. 1600-luvulta peräisin oleva sävellys on tuttu myös Stanley Kubrickin väkivaltaa käsittelevästä elokuvasta Kellopeliappelsiini.

Nykytekniikka antaa rajattomia mahdollisuuksia tehdä uusia tulkintoja vanhemmasta maalaustaiteesta ja innoittaa ajatusleikkiin siitä, mitä tapahtuisikaan, jos maalaus olisikin pysäytyskuva elokuvasta. Maalauksen sisäänkin voi nykyään päästä kurkistamaan, kuten Picasson Guernicasta tehdyssä animaatiossa.

Toinen tulkinta Guernica-maalauksesta (digitaalisen kuvankäsittelyn ja kuvakudonnaisen liittona) löytyy myös Eri mieltä-näyttelystä!