Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Liisa Lounila tallensi teokseensa vierailut ennustajilla

”Ennustajilla ja ennustuksilla on yhä paikkansa, vaikka kuinka uskoisimme puhtaaseen järkeen ja tieteelliseen maailmanselitykseen”, pohdiskelee amanuenssi Jari-Pekka Vanhala taiteilija Liisa Lounilan teoksen Seitsemän kristallipalloa ääressä.

Tutkija Tuija Ketolan mukaan valtaosa modernien kaupallisten ennustuspalveluiden käyttäjistä ovat naisia, jotka hakevat niistä mm. vaihtelua arkeen, terapeuttista kohtaamista tai vastauksia elämän solmukohdissa.

Television astraalikanavalla voi tutustua alan ammatinharjoittajien tittelien kirjoon ja erikoistumisaloihin: selvänäkijä, kanavoija, energianvälittäjä, selväkuulija, shamaani, transsipuhuja… Heillä, samoin kuin säätä tai epidemian leviämistä ennustavilla, on jaettavanaan aavistus kohtalostamme. Mikä onkin paljon mieltä kiehtovampaa kuin varma tieto, jonka kanssa on pakko elää, halusi tai ei.

Klassinen vaihtoehto kohtalostaan huolehtiville on istahtaa elävän ennustajan eteen. Tällä tavalla kuvataiteilija Liisa Lounila toteutti taideprojektinsa New Yorkissa pari vuotta sitten. Alun pitäen häntä kiinnosti meediopalveluiden tarjonnan runsaus ja syy siihen, miksi itsevarman oloiset, kiireiset suurkaupunkilaiset maksoivat näkijöiden puheista. Näistä ihmettelyn ja uteliaisuuden ruokkimista aineksista sai alkunsa ääniteos Seitsemän kristallipalloa, joka on nyt esillä Kiasmassa.

Liisa Lounila, Seitsemän kristallipalloa, 2019 . Yksityiskohta. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Teokseen on useista kahdenkeskisistä kohtaamisista jäänyt kuultavaksemme vain Lounilan valitsemat meedioiden näkökulmat. Nimestään huolimatta teoksessa ei ole kristallipalloja, vaan vanhoja matkaradioita, joista newyorkilaisennustajien puheita kuunnellaan. Hämärän näyttelysalin äänet kuulostavat hetkittäin jostain toisesta todellisuudesta antenneja pitkin saapuvilta, on kohinaa ja säröjä, niin kuin radiolähetyksissä oli ennen vanhaan.

Vaikea tajuta, että vielä koko 1900-luvun maailma äänineen kuohui koteihimme näiden raskasnappisten laitteiden välityksellä. Silloin tuntui, kuin olisi itsekin tehnyt matkaa, kun sääti keittiön nurkassa kanavia Hilversumista itään tai länteen. Nyt radio kulkee mukana nappina korvassa. Kukapa tällaista olisi osannut ennustaa?

Jari-Pekka Vanhala

PS. Radion historiaa politiikan ja kuvataiteen näkökulmista käsittelevä näyttely Radio-Activity: Collective Approaches to Art and Politics esillä elokuun loppuun saakka Münchenissa.

Liisa Luonilan näyttely Katvealue on nähtävissä Kiasman 2. kerroksessa 10.1.2021 saakka.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Museonjohtaja Leevi Haapala: Kiasmassa nollatoleranssi rasismille

Pölyttäjät pulassa – Taiteilijaryhmä muutti teoksensa Helsingin suurimmaksi hyönteishotelliksi