Sami Sänpäkkilä, 21st Century Portrait, 2008.
Sami Sänpäkkilä, 21st Century Portrait, 2008.

Läheltä katsomisesta

Kohtasin Sami Sänpäkkilän teoksen ensimmäistä kertaa Pirkanmaan triennaalissa vuonna 2009. 21st Century Portrait (2008) -teoksessa nopeasti välkkyvät lähikuvat ihmisen ihosta eivät oikein tuntuneet päästävän luokseen – ja samalla kuvat olivat vangitsevaa katsottavaa.

Teoksella oli myös sama nimi kuin eräällä toisella hieman aiemmin kokemallani teoksella, nimittäin Douglas Gordonin ja Philippe Parrenon Zidane. A 21st century portrait (2006) -elokuvalla.

Sänpäkkilän teoksessa kolmessa monitorissa vilkkuu lähikuvia tunnistamattomaksi jäävistä ihmisistä. Gordonin ja Parrenon teos taas keskittyy kuvaamaan kuuluisaa jalkapalloilijaa Zinédine Zidanea työssään. Onko näillä kahdella muotokuvalla mitään yhteistä? Ja mitä ne kertovat aikakaudestamme?

Sami Sänpäkkilä, 21st Century Portrait, 2008.

Sami Sänpäkkilä, 21st Century Portrait, 2008.

Yhdistävä piirre tuntuu olevan pyrkimys päästä lähelle toista ihmistä. Teoksessa kamera kuvaa välillä pitkiä jaksoja Zidanea hyvin läheltä keskellä pelin tapahtumia. Zidane-elokuvan tekijät hyödynsivät uutta zoom-tekniikkaa, jota NASA oli alkujaan kehittänyt.

Taiteilijat ovat kommentoineet haastattelussa elokuvan olevan yritys ymmärtää, millaista on olla tähti. Teos ikään kuin yrittää kuljettaa katsojaa Zidanen nahkoihin tai ainakin hengittämään tämän niskaan.

Parhaillaan Kiasman Face to Face -näyttelyssä esillä olevassa Sänpäkkilän teoksessa on kolmen eri ihmisen muotokuva, mutta toisin kuin perinteisessä muotokuvassa, malleja ei tunnista.

Sami Sänpäkkilä, 21st Century Portrait, 2008.

Sami Sänpäkkilä, 21st Century Portrait, 2008.

Tässäkin teoksessa tarkennetaan lähelle kuvattavaa. Esimerkiksi välähdykset silmästä saavat ajattelemaan erilaisia kontrollimekanismeja, jotka hyödyntävät iiristunnistusta.

Taiteilija itse on kommentoinut omaa aikaamme kuvatulvan kautta: Nettiin ladataan loputtomasti kuvia. Sosiaalisen median kuva on kuitenkin aina suodattunut. Toisaalta Sänpäkkilä puhuu myös siitä, miten toiseen ihmisen tutustuminen voi johtaa siihen, että tämän erityispiirteet katoavat havainnostamme, niin tutuiksi ne muuttuvat.

Molemmat teokset tuntuvat lopulta alleviivaavan mahdottomuutta päästä toisen pään sisään. Kaikkein tarkin, paljastavinkin kuva raapaisee vain pintaa.

Face to face – muotokuva nyt -näyttely Kiasmassa 7.2.2016 asti.


Amanuenssi

Tekee taiteesta filosofiaa ja filosofiasta taidetta.