Kuvia pelastamassa

Alfredo Jaar, Kasvoja, 1982. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen.

Alfredo Jaar, Kasvoja, 1982. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen.

Alfredo Jaarin näyttelyssä Kiasmassa on viidennen kerroksen Panoraama-tilassa esillä kasvokuvien sarja. Se syntyi 1980-luvun alussa, jolloin juuri New Yorkiin muuttanut chileläinen taiteilija valitsi aiheekseen henkilökohtaisesti kokemansa sotilasdiktatuurin alkuajat kotimaassaan. Jaar käytti teokseensa lehtikuvia, joita oli kerännyt arkistoonsa monien vuosien ajan. Kuvasarjan jokainen osa koostuu yksittäisestä lehtikuvasta ja sen rinnalle suurennetusta, väkijoukosta poimitun anonyymin henkilön lähikuvasta.

Teokseensa Jaar on valinnut mm. syyskuussa 1973 Santiagossa järjestetyistä runoilija Pablo Nerudan hautajaisista julkaistuja lehtikuvia. Vaikka vasta muutamaa viikkoa aiemmin vallan kaapannut kenraali Pinochet oli kieltänyt julkiset kokoontumiset, paikalle kerääntyi protestina valtava, sotilaiden vartioima ihmisjoukko. Jaar nostaa teoksessaan esiin historian käännekohdissa nimettömäksi jääneitä ihmiskohtaloita ja herättää kysymään, mitä näille henkilöille tapahtui. Diktatuurin ajan Chilessä kuka tahansa saattoi kadota jäljettömiin ja osallistuminen julkisiin mielenilmauksiin – ja niissä kuvatuksi tuleminen – sisälsi todellisia riskejä.

Jaarin mukaan Kasvoja-teoksen motiivina oli yksittäisten, sisällöltään tärkeiden kuvien ”pelastaminen” unohdukselta ottamalla ne talteen ja tuomalla ne päivänvaloon uudessa yhteydessä, toisessa ajassa.

Kuvasarja oli mukana Jaarin taannoisessa yksityisnäyttelyssä Yhdysvalloissa, Savannahin SCAD Museum of Artissa 18.2.-29.7. Näyttelyn toisena teoksena oli uusi installaatio Shadows. Sen lähtökohdaksi Jaar valitsi hollantilaisen valokuvajournalistin Koen Wessingin mustavalkoisen kuvan Nicaraguasta vuodelta 1978. Siinä kaksi naista suree kasvojensa ja kehojensa koko ilmaisuvoimalla sotilaiden surmaamaa isäänsä. Teoksessa suurelle valkokankaalle projisoidut valokuvan hahmot muuttuvat hitaasti valon täyttämiksi varjokuviksi ja kirjaimellisesti palavat puhki.

Shadows on kolmiosaiseksi suunnitellun teossarjan toinen toteutunut teos. Trilogian ensimmäinen teos on Kiasman näyttelyssä mukana oleva The Sound of Silence (2006), jota pidetään yhtenä Jaarin merkittävimmistä teoksista. Siinäkin laajempi, eettisistä valinnoista kertova tarina syntyy yhden unohtumasta pelastetun valokuvan ja sen kuvaajan, Kevin Carterin, elämäntarinan ympärille.

Alfredo Jaarin näyttely Kun runous ei riitä on esillä Kiasmassa 7. syyskuuta asti.

PS. Newyorkilaisen tutkijan Kathleen MacQueenin ja Alfredo Jaarin oheista aihetta käsittelevä keskustelu on luettavissa: http://bombmagazine.org/article/1000084/alfredo-jaar
MacQueenin tuore kirja Tactical Response: Art in an Age of Terror (2014 Agon Press) käsittelee Jaarin ohella kahta muuta poliittisen nykytaiteen klassikkoa, Hans Haackea ja Krzysztof Wodiczkoa.