Intian happoiskut, näkymä Meeri Koutaniemen Pahan jälkeen -näyttelyyn
Intian happoiskut, näkymä Meeri Koutaniemen Pahan jälkeen -näyttelyyn

Kuva herää henkiin tilassa ja kohtaamisessa

Kuvia on joka hetki saatavilla lähes loputtomasti verkon, sosiaalisen median ja erilaisten digitaalisten laitteiden ansiosta. Visuaalisen informaation räjähdysmäinen kasvu on muuttanut myös taiteen esittämisen tapaa.

Kuvat taideteoksista leviävät verkossa ennennäkemättömällä tavalla. Museot ovat laajentaneet toimintaansa virtuaaliseen ulottuvuuteen ja tarjoavat mahdollisuuden tutustua taidekokoelmiinsa vaikka kotisohvalla tabletti kourassa maaten.

Myös lukuisat taiteilijat ovat alkaneet tuottaa teoksia, jotka on suunniteltu vain verkossa toimiviksi ja nähtäviksi. Silti valtaosa nykytaiteen teoksista on edelleen tilallisia ja moniaistisia tavalla, jota näyttöruutu ei kykene välittämään.

Kehollisia installaatioita

Kiasmassa parhaillaan esillä oleva Mona Hatoumin installaatiotaide on tästä hyvä esimerkki. Hatoumin teokset hyödyntävät valoa, saippuan tuoksua, ihon karvoitusta sekä mittasuhteiden muuntelua arkisten esineiden hämmentävillä suurennoksilla.

Myös kaksiulotteisen valokuvan kohtaaminen taiteen esittämiseen tarkoitetussa tilassa poikkeaa näytön avaamasta näkymästä. Suureen kokoon vedostettu kuva tuo kohteena olevan henkilön läsnä olevaksi aivan toisella tavalla kuin ruudulta tirkistely.

Kuvien katselu museossa on lisäksi sosiaalista. Vaikka näyttelyssä vierailisi yksin, tulee herkästi tarkkailleeksi muiden reaktioita. Valokuvaa käyttävä taiteilija voi myös aivan tarkoituksella hyödyntää kuvien mittakaavallisia vaihteluita ja kuvien suhdetta tilaan.

Koutaniemen muuttuvat kuvat

Meeri Koutaniemi tunnetaan parhaiten kuvajournalistina, joka reportaaseissaan maailman eri kolkista on tehnyt näkyväksi ja kuuluvaksi ilmiöitä ja ihmisiä, joista moni ei aiemmin tiennyt. Kiasman näyttelyssään Pahan jälkeen Koutaniemi käsittelee muun muassa kunniaväkivallan intialaisia uhreja ja naisten sukuelinten silpomista Keniassa. Lehden aukeamilta ja verkosta tilaan materialisoituneet kuvat ovat saaneet uuden elämän. Koutaniemi on hyödyntänyt museokontekstin tarjoamaa tilallisuutta ja luonut sen avulla kehollisiin tuntemuksiin vetoavia, sanattomia ja kuvattomia viestejä.

Kohtaamme Gita Mahorin ja hänen tyttärensä Neetun hapon runtelemat kasvot monumentaalisessa koossa, kun hapon heittäneen perheen isä nähdään pikkuruisen profiilikuvan muodossa.

Niin ikään tilan keinoin ilmaistaan kenialaisille tytöille tehdyn ympärileikkausrituaalin ahdistavuus ja se, kuinka ikiaikainen perinne sulkee silmänsä muuttuvalta maailmalta. Koutaniemi on sijoittanut rituaalia dokumentoivat kuvat sisäseiniltään mustaan rakennelmaan, ahtaalta tuntuvaan tilaan näyttelyhuoneen sisällä. Ympärileikkaukselta säästyneen ja perinnettä vastustavan aktivistin, Elizabeth Nkeren, tarina hengittää rituaalihuonetta ilmavamman galleriatilan valkeilla seinillä.

Tilan tuntemusta, oman kehomme välitöntä suhdetta teoksen fyysiseen olomuotoon ja mittakaavaan on mahdoton toisintaa. Tervetuloa museoon kokemaan taiteen kaikki ulottuvuudet!

Mona Hatoumin näyttely Kiasmassa 26.2.2017 saakka.

Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin Pahan jälkeen -näyttely Kiasmassa 26.2.2017 saakka.


Amanuenssi