Ann Veronica Janssens, Orange Sky Blue, 2006. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Kuka sytytti valot?

Taiteilija Ann Veronica Janssens on kiinnostunut valosta. Sen liikkeistä, heijastuksista ja väreistä. Kiinnostus näkyy myös Kiasmassa esillä olevassa taiteessa, mm. viidenteen kerrokseen valonheittimillä ”maalatussa” Orange Sky Blue -teoksessa. Janssens ei toki ole ainut valon kanssa pelaava taiteilija. Kuraattorimme Jari-Pekka Vanhala kertoo, miten sähkövalo tuli taiteeseen.

Hohtava materiaali iskee silmää tilassa olevien valolähteiden kanssa.

Laajempi kiinnostus sähkövalon käyttöön kuvataiteessa ajoittuu 1960- ja 1970-luvulle monien muiden samanaikaisten taidetta ja teknologiaa uudistaneiden ilmiöiden oheen. Light and Space -nimen saaneen suuntauksen taiteilijat toimivat pääosin Los Angelesissa, minkä ilmasto ja urbaani keinovalomaisema lienee inspiroinut taiteilijoita, samaan tapaan kuin aurinkoinen Etelä-Ranska innoitti aikoinaan impressionisteja maalaamaan valoa ja samalla näkemään maailman aivan uudella tapaa.

Keinovalon ominaisuuksien tutkimisen myötä taiteilijoissa heräsi kiinnostus tilallisiin kokemuksiin sekä heijastaviin ja läpikuultaviin materiaaleihin kuten lasiin, muoviin, akryyliin, hartsiin ja alumiiniin sekä neonvaloihin ja loisteputkiin. Kalifornialaiseksi versioksi itärannikon minimalismista kutsutun suuntauksen piiriin lukeutuivat mm. taiteilijat Larry Bell, Robert Irwin ja James Turrell. Viimeksi mainittu on muistellut noita aikoja kertomalla, että he “söivät ja joivat valoa ihollaan”.

Keinovaloa Eurooppaan

Myös Euroopassa keinovalon käyttö kiinnosti toisen maailmasodan jälkeistä taiteilijasukupolvea, erityisesti liikkuvana elementtinä kineettisessä taiteessa. Yksi tämän suuntauksen johtotähtiä oli saksalainen Otto Piene ZERO-ryhmineen. Italialainen, viilletyistä maalauspinnoistaan parhaiten tunnettu Lucio Fontana suunnitteli jo 1940-luvulla erityisesti neonvaloihin perustuvia tilallisia teoksia, jotka vaikuttavat yhä vieläkin hämmästyttävän tuoreilta.

Yksi nykytaiteen lähihistoriaan jäänyt keinovaloteos on vuoden 2001 brittiläisen Turner-palkinnon voittanut Martin Creedin Work No. 227: tyhjä huone, jossa viiden sekunnin välein valot syttyvät, sammuvat, syttyvät, sammuvat…  Lisäkohua pelkistetyn teoksen ympärille synnytti palkinnon saajasta päättänyt pop-tähti Madonna sekä se, että teos hankittiin Tate-gallerian kokoelmiin vuonna 2013. Samana vuonna sekä Lontoon Hayward Galleria (Light Show) että Pariisin Grand Palais (Dynamo: A century of light and motion in art, 1913-2013) esittelivät laajasti valoteoksia eri sukupolvien tekijöiltä. Mukana molemmissa näyttelyissä oli myös nyt Kiasmassa esillä oleva belgialainen Ann Veronica Janssens.

Ann Veronica Janssens, Orange Sky Blue, 2006. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Valokalustolla maalattua

Janssens (s. 1956) on käyttänyt valoa teoksissaan yhtenä keskeisenä elementtinä 1990-luvulta lähtien. Kiasman näyttelyjulkaisuun esseen kirjoittanut intendentti Marja Sakari toteaa, että verrattuna esimerkiksi James Turrelliin, Janssens ei pyri mystifioimaan taidettaan tai siinä käyttämiään elementtejä, vaan ”hänelle valo on fysikaalinen ilmiö, jonka ominaisuuksia hän tarkastelee”.

Tämä tulee esille esimerkiksi halogeenivaloilla seinäpintaan ”maalatussa” valoteoksessa Orange Skye Blue, jossa kaikki käytetty tekniikka valonheittimineen, jalustoineen ja johtoineen on jätetty näkyviin. Valokaluston läsnäolosta huolimatta teoksen luoma herkullinen väri-ilmiö vetää katsetta puoleensa: valo muuttuu moniaistiseksi ilmiöksi, joka huokuu lämpöä ja väreilee energiaa.

Sen sisarteoksena voidaan pitää installaatiota Untitled (White Glitter), joka on toteutettu lattialle vapaamuotoiseen kasaan levitetystä glitteristä. Hohtava materiaali iskee silmää tilassa olevien valolähteiden kanssa eri tavoin himmeänä tai kimaltelevana, kuin pakastekuivattuna, maahan pudonneena valona.

Ann Veronica Janssens, Nimetön (valkoinen glitter), 2016 – . Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Ann Veronica Janssensin näyttely auki Kiasmassa 13.1.2019 saakka.

Tutustu Ann Veronica Janssensin teoksiin Kiasma Guidessa.