Kuka määrää kaapin paikan

Donald Judd, Nimetön, 1989. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Donald Judd, Nimetön, 1989. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Nykytaiteen luonteeseen kuuluu kuvataiteen historian uudelleen tulkitseminen ja merkistöillä leikittely. Myös nykytaiteen kuratointi pyrkii etsimään uusia, raikkaita näkökulmia, konteksteja ja tapoja esittää teoksia. Se, mihin rajan voi vetää, on nähtävästi edelleen arka asia, ja herättää tunteikasta keskustelua.

Hyvänä esimerkkinä oivaltavasta nykytaiteilijasta käy ruotsalainen Jacob Dahlgren, joka rikkoo modernismille ominaisia periaatteita ja arvoja alkuperäisyyden vaatimuksesta. Raidoista ja ruuduista on tullut hänen perustyökalujaan. Taiteilijan käsissä modernismi ja abstrakti ovat menettäneet alkuperäisen arvostuksensa ja sisältönsä, ja muuttuneet merkeiksi muiden rinnalle.

Monissa tapauksissa taiteilijoista, kuten vaikkapa minimalisteista Donald Juddista tai Richard Serrasta on aikaa myöten muodostunut oman isminsä patriarkkoja. Teokset ovat saaneet lähes ikonisia ulottuvuuksia. Myös teosten esitystapaa kahlitsevat tuon ajan ajatustavat ja taiteilijoiden itsensä luomat esitysperinteet. Myös museot esityspaikkoina ovat olleet toistamassa tätä kaanonia.

Kiasma goes Taidehalli -näyttely ei pyri olemaan taidehistoriallisesti koostettu minimalistinen näyttely. Paremminkin näyttelyn tarkoituksena on johdatella katsojaa pohtimaan tilallisuutta, kauneutta ja sen paikkaa nykytaiteessa eri tavoin. Kokonaisuutta olemme kuvanneet myös Richard Deaconin teoksen nimellä Melkein kaunis. Voisi sanoa, että kauneuden tunne nyrjähtää juuri sen parikymmentä astetta.

Kauneus ei ole ollut enää pitkään aikaan taiteen keskeisenä päämääränä, mutta kauneuteen liittyvät käsityksen ja niiden takana olevat makumieltymykset voivat olla mahdollisia taideteosten aiheita – miksei myös näyttelyn alateemana.

Kiasma goes Taidehalli -näyttelyssä voi käydä katsomassa, miten ”kehnosti” minimalisti-Juddille kävikään. Korostuuko teoksen katsomistilanteessa edelleen katsojan ruumiilliset mittasuhteet suhteessa teoksen mittasuhteisiin? Rohkaisemme katsojia ennakkoluulottomasti pohtimaan kauneutta ja sen esittämisen eri mahdollisuuksia.

Eija Aarnio & Hanna Mamia-Walther
Näyttelyn kuraattorit


Amanuenssi