Valosuunnittelija Mia Kivinen Ann Veronica Janssensin Yellow Yellow -teoksen ääressä.

Kuinka se tuonne heijastuu? Valo yllättää Ann Veronica Janssensin teoksissa

Ann Veronica Janssensin taiteessa valo leikkii lasi- ja metallipinnoilla, heijastuu seinälle, taittuu nesteessä ja loistaa väreissä. Kyse on arjesta tutuista fysiikan ilmiöistä, joita taiteilija haluaa pysäyttää meidät ihmettelemään. Ja ihmeteltäväähän riittää. Erikoissuunnittelijamme Sanna Hirvonen kutsui näyttelyseurakseen valosuunnittelija ja kuraattori Mia Kivisen. Miltä Janssensin taide näyttää asiantuntijan silmin?

On hienoa, että ideat ovat näin simppeleitä ja selkeitä

Katsomme Kiasmassa akvaariota, jossa kirkkaan nesteen pinnalla näyttää kelluvan keltainen värikerros.

”Valon taittuminen eri materiaaleissa on käsittämätöntä magiikkaa. Tajuan, mitä tapahtuu, mutta en tajua, miksi”, Mia Kivinen sanoo. Kivinen on valosuunnittelija ja valotaiteeseen erikoistunut kuraattori, siis mitä sopivinta seuraa Ann Veronica Janssensin näyttelyn katsomiseen. Ehkä hän osaa selittää, mitä teoksissa oikein tapahtuu.

Tutkimamme teos on nimeltään Yellow Yellow (2010–2018). Lasisäiliössä on kirkasta parafiiniöljyä. Muuta siellä ei olekaan, vaikka siltä näyttää.

”Ylhäältä katsoen se on ihan selvää: siellä on keltainen pohja. Mutta kun aineilla on eri tiheys, niiden välillä tapahtuu hassuja asioita. Lasilinssi taittaa valoa eri tavalla kuin ilma tai vesi. Siksi kaveri näyttää vesilasin läpi katsottuna oudolta. Silläkin on merkitystä, missä kulmassa valo heijastuu nesteeseen”, Kivinen sanoo.

Ann Veronica Janssens, Yellow Yellow, 2010–2018. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Valossa piilee väriä

Viereisessä huoneessa katsomme Janssensin Taikapeilejä (2012–2014). Ne ovat useammasta lasilevystä valmistettuja teoksia, joissa voi nähdä oman kuvansa pirstoutuneena. Peilien väri vaihtuu katselukulmasta riippuen. Väri-ilmiöt johtuvat niin sanotusta dikroidikalvosta, joka on suljettu lasilevyjen väliin yhdessä sirpaleisen turvalasin kanssa.

”Periaate on yksinkertaistettuna se, että dikroidikalvo on rihlattu, eli siinä on pieniä uria samaan tapaan kuin polarisoiduissa aurinkolaseissa. Se päästää läpi vain tiettyä valon aallonpituutta. Muut aallonpituudet heijastuvat takaisin. Kulmasta riippuen läpi pääsee pienempi tai isompi aallonpituus. Sekä katseen että valon suunta vaikuttaa siihen, mitä värejä teoksessa näkyy.”

Ann Veronica Janssens, Orange Sky Blue, 2006. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Dikroiditekniikka on käytössä myös valoteoksessa Orange Sky Blue (2006). Monivärinen teos loistaa Kiasman viidennen kerroksen päätyhuoneesta ulos Mannerheimintielle saakka. Teokseen kuuluu kaksi valonheitintä, joissa on halogeenivalot sekä dikroidisuotimet. Ne heittävät seinälle keltaista, oranssia, turkoosia ja pinkkiä valoa. Myös vihertävää ja punaista kajoa näkyy.

”Valkoinen valo sisältää kaikki sävyt”, Kivinen sanoo. ”Tässä suotimet päästävät seinälle vain osan valon aallonpituuksista.” Värikkäällä seinällä näemme siis valikoituja paloja valkoisesta valosta.

Valoilmiöitä kaikkialla

”Janssensin taide liittyy valon perusasioihin ja -ilmiöihin”, Mia Kivinen toteaa. ”Valotaidehan käsitetään usein spektaakkelinomaiseksi – mitä näyttävämpää, sen parempaa, ja mitä enemmän, sen parempaa. Mutta näin ei läheskään aina ole. On hienoa, että ideat ovat näin simppeleitä ja selkeitä. Janssensin teoksista löytyy aina pieni spektaakkeli.”

Kivinen itse toimii valon parissa monipuolisesti. Hän on Suomen valotaiteen seura Flashin varapuheenjohtaja, valmistelee parhaillaan useampaa valotaiteen näyttelyä, opettaa Aalto-yliopistossa ja Taideyliopistossa, kuratoi Lux Helsinki -festivaaleille Lyhtypuistoa jo viidettä kertaa, toimii näyttelyarkkitehtina ja vetää työpajoja. Muun muassa.

Tällainen henkilö varmaan ajattelee valoa paljon. Tarkkaileeko hän sitä kaikkialla?

”Koko ajan! Hyvä tavaton, sehän on ihanaa”, Kivinen sanoo.

”Minusta tuli niin onnellinen, kun aloin opiskella valosuunnittelua. Sieltä tuli mieletön elämänlaatua parantava huomiointikyky, jota on vaikea selittää toisille. Että oikeasti tuijotan tuota valonsädettä tuolla. Rupesin näkemään kauniita asioita, kiinnittämään huomiota niihin. Ratikkamatka menee niin, että onpa hieno valo, onpa kaunis puu. Tosi kaunis tuo huoltsikka!”

Ann Veronica Janssensin näyttely auki Kiasmassa 13.1.2019 saakka.

Tutustu Ann Veronica Janssensin teoksiin Kiasma Guidessa.


Erikoissuunnittelija