Kuinka Kimppu-teoksen terälehdet uusittiin

Nykytaiteen konservointi on vaativaa ja usein pikkutarkkaa työtä. Herkkien teosten, kuten Charlotta Östlundin Kimppu (2016), esittäminen ja säilyttäminen vaativat aivan erityistä ammattitaitoa.

Konservoinnin työpisteet Kiasmassa täyttyivät viime keväänä väriloistosta, kun vastaava konservaattori Siukku Nurminen osti talon täyteen eri sävyissä hehkuvia kukkia. Tilaa täplittivät muiden muassa auringonkukan, hortensian, krysanteemin, germiinin ja gerberan terälehdet. Esillä oli myös sanomalehtiä ja sienikuivuri.

Yhteiseloa-näyttelyssä on esillä lasivitriinillä suojattu Charlotta Östlundin teos Kimppu (2016), joka hankittiin Kiasman kokoelmiin vuonna 2017. Teos koostuu kuudesta osin kukkien terälehdillä päällystetyistä kivestä sekä niiden ylle asettuvasta herkästä varsiosasta. Vitriinikään ei kuitenkaan suojaa, kun teoksen kasvimateriaalit haalistuvat ja haurastuvat ajan myötä.

Herkän teoksen esittäminen ja säilyttäminen vaativat aina erityistä suunnittelua. ”Kiasmasta teoksen tarvitsema ammatillinen osaaminen löytyy, ja säilyttämisen sekä esittämisen olosuhteet ovat tarkoituksenmukaisia ”, tähdentävät Nurminen ja konservaattori Suvi Kervinen.

Taiteilijan ja konservaattoreiden yhteispäätöksellä Kimppu-teoksen terälehdet päätettiin uusia. Yhdessä Nurmisen ja Kervisen kanssa teoksen valmistivat näyttelykuntoon taiteilija sekä kolme konservointiharjoittelijaa.

Konservaattoriharjoittelija Pablo Laune työstämässä teoksen yksityiskohtaa. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Yleensä konservointi aloitetaan teospinnan puhdistamisella ja korjaamisella, nyt kuitenkin aloitettiin vanhojen terälehtien poistamisella. ”Konservaattorina tuntui hurjalta poistaa alkuperäistä pintaa, mutta kun se tapahtui taiteilijan ohjauksessa ja tarkasti kuvilla ja kirjallisesti dokumentoiden, niin olihan se myös kivaa”, Laaksovirta kommentoi prosessia.

Uudet terälehdet aseteltiin ja liimattiin yksitellen paikoilleen. Terälehdet saivat myös lakkapinnan. Työ oli hidasta: juuri kiinnitetty terälehti saattoi hajota, kun koetti asetella pinseteillä toista viereen.

Taiteilija Charlotta Östlund. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Östlundin teokset Kimppu, Pokaali (2017) ja Nahanluonti (2017) Yhteiseloa-näyttelyssä. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen.

”Parasta kuitenkin oli nähdä teokset valmiina näyttelytilassa. Siinä hetkessä oli täysin selvää, että teosten ennallistaminen oli oikea päätös, vanhat lehdet eivät olisi saaneet aikaan sellaista vau-efektiä väreillä ja yksityiskohdilla,” toteaa Laaksovirta, ja on samalla tyytyväinen voidessaan nähdä oman työn jäljen näin konkreettisena.

Heini Salo
Korkeakouluharjoittelija

Kuvat: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Yhteiseloa – Ihminen, eläin ja ympäristö -näyttely 1.3.2020 asti Kiasman 3. kerroksessa.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Yhteiseloa Kiasmassa – Juha Hurmeen avajaispuhe

Maailma toisin silmin – ihmiskeskeisyydestä kohti yhteiseloa


Vieraileva kirjoittaja.