Markus Heikkero, Sokrates, 1985. Kuva: Kansallisgalleria / Veera Konsti
Markus Heikkero, Sokrates, 1985. Kuva: Kansallisgalleria / Veera Konsti

Kotien Heikkeröt

Kesällä 1997 istuin Porthanian aulassa ja selasin viime hetken tärppejä teoreettisen filosofian pääsykokeisiin. Kotikaupungin kirjastosta lainattu pääsykoekirja oli selvästi kulunut jo parin muunkin käsissä. Aulan portailla istuessa olin tuskallisen tietoinen siitä, kuinka monta lukijaa oli tulossa samaan pääsykokeeseen. Esa Saarisen Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin (1985) oli melkoinen bestseller, siitä ehdittiin ottaa 11. painosta. Kirjan kannessa komeili Sokrates aurinkolasit päässä, sopivan postmodernissa hengessä.

Markus Heikkerön näyttelyprojektin aikana on useampaan kertaan tullut todettua, että taiteilija on urallaan ehtinyt olla monessa mukana. Erityisesti 1980-luvulla ruiskumaalaustekniikalla tehdyt työt saattavat olla suomalaiselle yllättävän tuttuja. Musiikkiyhteyksien takia – taiteilija on soittanut mm. Spermissä ja Sleepy Sleeperseissä – Heikkeröltä pyydettiin levynkansia ja muotokuvia muusikoista. Tuolloin hän teki myös kirjojen kansia, muun muassa jo mainittuun Saarisen kirjaan muotokuvat Sokrateesta ja Marxista.

Markus Heikkerö ja Kurt Vonnegutin Siniparta. Kuva: Leevi Haapala

Markus Heikkerö ja Kurt Vonnegutin Siniparta. Kuva: Leevi Haapala

Kun viime keväänä haastattelin Markus Heikkeröä hänen työhuoneellaan, keskustelu kulkeutui amerikkalaiseen taiteeseen. Mieleeni nousi amerikkalaisen Kurt Vonnegutin Siniparta (Bluebeard, 1987). Vonnegutin romaani on armenialaistaustaisen Rabo Karabekianin omaelämäkerta. Vaatimattomista oloista ponnistava lahjakas Karabekian onnistuu pääsemään toisen armenialaistaustaisen taiteilijan oppipojaksi ja päätyy abstraktien ekspressionistien piiriin. Romaanin keskeiset teemat liittyvät taiteen tekemisen ja ihmiselämän merkitykseen – kysymyksiä, jotka kytkeytyvät myös Heikkerön työskentelyyn.

Vonnegutin romaani kummitteli mielessäni vielä syksyllä. Näyttelykiireiden hälvettyä ryhdyin etsimään teosta käsiini. Ja kuinka ollakaan – Tammen keltaisessa kirjastossa ilmestyneen teoksen kannen oli tehnyt Markus Heikkerö.

Markus Heikkerö: Elämä on turhaa baby… Kiasmassa 10.1.2016 asti


Amanuenssi

Tekee taiteesta filosofiaa ja filosofiasta taidetta.