Taiteilija Ane Graff esittelee materiaalikokeitaan työhuoneellaan Oslossa. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Kohti Venetsian biennaalia – kurkistus teoksiin ja taiteilijoiden työhuoneisiin

Kiasma vastaa Venetsian biennaalin Pohjoismaisen paviljongin näyttelystä vuonna 2019. Weather Report: Forecasting Future -näyttely käsittelee ihmisen ja muiden eliöiden monimutkaista suhdetta tässä ajassa, jossa ilmastonmuutos ja kuudes sukupuuttoaalto kaventavat elämän mahdollisuuksia maapallolla. Millaista tulevaisuutta näyttelyn taiteilijat ennustavat meille ja muille?

Weather Report: Forecasting Future -näyttely vaalii ajatusta lajien yhteiselosta, sillä parhaat mahdollisuudet ilmastonmuutokseen sopeutumisessa on monimuotoisilla, luonnontilaisilla ja toimivilla ekosysteemeillä.

Kysyimme näyttelyyn kutsutuilta pohjoismaisilta taiteilijoilta:

  • Mitä he haluaisivat esittää nykyisessä ilmastotilanteessa suhteessa tulevaisuuden ennusteisiin?
  • Mitkä ovat niitä asioita muuttuneessa ympäristössä, jotka vaikuttavat sekä ihmiseen, että toisiin lajeihin?
  • Millaista tulevaisuutta nykytaide ennustaa ympäristölle, eliöille ja ihmisille, jotka asuttavat sitä?

Vastaukset löydät teoksista.

Ane Graff, Norja

Ane Graff (s. 1974, Norja) tarkastelee Cabinets of Inflammation -lasiveistoksissaan erityisesti arkiympäristössämme olevien ympäristömyrkkyjen vaikutusta immuniteettia tuottavien mikrobien katoamiseen elimistöstämme.

Teoskokonaisuuden nimessä sana inflammation (tulehdus) viittaa yhteyksiin ilmastonmuutoksen, talouskasvuun perustuvien länsimaisten yhteiskuntien, immuunijärjestelmään vaikuttavien suolistobakteerien tuhoutumisen ja tulehdustautien leviämisen välillä.

Lasivitriineissä olevat esineet luovat viittauksia ihmisen elimistöön ja sen tulehdustilaan, viestivät menneisyydestä ja vihjaavat siihen, mitä saattaa olla edessä.

Graff yhdistää taiteessaan luonnontieteiden kuten mikrobiologian ja kemian menetelmiä omiin materiaalitutkimuksiinsa.

 

Ingela Ihrman, Ruotsi

Ingela Ihrman (s. 1985, Ruotsi) on ottanut lähtökohdakseen eriväriset levälajit installaatiossaan A Great Seaweed Day. Installaatio kertoo ihmisen nestemäisestä alkuperästä ja eri elämänmuotojen välisistä yhteyksistä.

Hiljaiset, suurikokoiset esineet kutsuvat katsojaa osallistumaan keholliseen kokemukseen.

Liittoutumalla niiden kanssa, joita yleensä pidetään ”toisina”, voi onnistua rikkomaan rajoittavia käsitteitä ja arvioimaan uudelleen käsityksiä yksinäisyydestä, yhteenkuuluvuudesta ja rinnakkaiselosta.

Ihrman reflektoi teoksissaan 1970-luvun ympäristöaaltoa oman sukupolvensa queer-näkökulmasta ja käyttää tarkastelussaan etnobiologian tapaa lähestyä ihmisen suhdetta ei-inhimilliseen luontoon.

 

nabbteeri, Suomi

Taiteilijakollektiivi nabbteeri, Janne Nabb (s. 1984) ja Maria Teeri (s. 1985), työskentelee paikka- ja kontekstisidonnaisesti. He aloittavat työskentelynsä kartoittamalla näyttelyyn varatun tilan ja keräävät teoksiin vaadittavat materiaalit pääosin paikan päältä. Usein teosten keskiössä ovat mikroskooppisen pienet lajit.

Venetsiassa biennaalissa nähtävässä kokonaistaideteoksessaan (kotikutoisen) selkärangattomuuskultin etnografiaa ja muita naapuruuksia nabbteeri tekee kädenojennuksen Pohjoismaista paviljonkia ympäröivän Giardini-puiston lajeille.

Paviljongin alueen reunamille sijoitetaan Rytö, oksilla täytetty metallikehikko, joka estää ihmisiä tulemasta oikopolkua pitkin rakennukseen. Paviljonkia ympäröivän puiston linnuille ja hyönteisille, se saattaa kuitenkin tarjota pesäpaikan.

nabbteeri rakentaa installaationsa osin puutarhajätteestä, jota Giardini-puisto tuottaa. Puutarhajätteellä täytetään myös paviljongin edustalle pystytettävä Komposti, joka on yritys luoda uutta elämää tuottava ekosysteemi paviljongin alueelle.

Kaksikko on kutsunut luonnon myös paviljongin seinien sisäpuolelle. He sijoittavat näyttelysaliin hiekkasäkkejä, joiden päällä on vesimaljoissa paikallisia kasveja. Kasvien juurten verkostomainen kehittyminen on osa teosta.

Vaikka luonto on saanut kutsun tulla sisään rakennukseen, on paviljongin kattorakenteissa kiinteitä pulupiikkejä. Installaatiossaan nabbteeri on sijoittanut pulupiikkejä myös ihmisen istuinkorkeudelle.

 

Venetsian biennaali

Venetsian biennaali on maailman vanhin kansainvälinen nykytaidenäyttely. Ensimmäisen kerran se järjestettiin vuonna 1895. Suomalaista nykytaidetta näyttelyssä on esillä Pohjoismaisessa paviljongissa yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa, sekä Suomen omassa Aalto-paviljongissa.

Venetsian biennaali on oiva paikka käsitellä ilmastoon ja tulevaisuuteemme liittyviä kiperiä kysymyksiä, sillä jos merenpinta nousee ilmastonmuutoksen seurauksena ennusteiden mukaisesti, Venetsia tulvii kahdesti vuorokaudessa. Venetsia on myös yksi maailman vilkkaimmista turistikohteista, vierailijoita on vuosittain yli 20 miljoonaa. Massaturismi kuluttaa historiallisesti arvokasta kaupunkia ja luo paineita alueen eläin- ja kasvilajistolle, puhumattakaan laajemmalle ulottuvista päästöistä, joita kaupunkiin turisteja rahtaavat lentokoneet ja risteilyalukset aiheuttavat ympäristöön ja ilmakehään.

Weather Report: Forecasting Future -näyttelyn teoksia ripustetaan parhaillaan Venetsiassa, jossa näyttely avautuu 11.5.2019. Kiasmassa näyttely nähdään keväällä 2020.

Yhteistyössä

Näyttelyä tukee Jane ja Aatos Erkon säätiö.

 

Blogin kuvat: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Yhteiseloa Kiasmassa – Juha Hurmeen avajaispuhe

Yhteiseloa – ihminen, eläin ja luonto Kiasman kokoelmissa

Alma Heikkilä ja pienten lajien merkityksellisyys (Kiasma Commission by Kordelin)

 


Vieraileva kirjoittaja.