Ed Atkins, Ribbons, 2014. Kuva: Ed Atkins, Galerie Bortolozzi, Berliini ja Cabinet Gallery, Lontoo.

Kohtaamisia digimaailman ja tosimaailman rajapinnalla – Ed Atkinsin Ribbons

Nuori mies luo vetoavan katseen, näyttää sitten vaipuvan viinanhuuruiseen yksinäisyyteen tapailemaan laulua: Randy Newmanin kappaletta I Think It’s Going to Rain Today, Henry Purcellin 1600-luvun juomalaulua ’Tis Women Makes Us Love tai aariaa Bachin Matteus-passiosta, ennen kuin sammahtaa grogilasin ääreen käryävä sätkä sormien välissä.

Ehkä kimaltavaan kristallilasiin vuoroin votkaa kaatavaa ja vuoroin virtsaavaa ”Davea” Ed Atkinsin videoinstallaatiossa Ribbons pitäisi sanoa vastenmieliseksi. Melankoliaansa vangittu ja kontaktia tavoitteleva mies herättää kuitenkin myös myötätuntoa.

Dave on teräväpiirretty illuusio,
digitaalinen aave.

Kysyin taiteilijalta, miksi Dave on masentunut. Hän on yksinäinen, Atkins vastaa ja jatkaa siitä, kuinka samainen teknologia, jota hän on käyttänyt 3D-hahmon luomiseen, on osasyy yksinäisyyteen.

Ed Atkins, Ribbons, 2014. Kuva: Ed Atkins, Galerie Bortolozzi, Berliini ja Cabinet Gallery, Lontoo.

Digitaalinen teknologia mahdollistaa jatkuvan yhteydenpidon ja esilläolon, mutta toisaalta se eristää. Sosiaalinen media ei voi korvata fyysistä läsnäoloa ja vuorovaikutusta.

Taiteilija loi videoinstallaationsa hahmon netistä tilatun 3D-mallinnoksen ja liikkeentunnistusohjelman avulla. Netistä ostettavat hahmot ovat yleensä lihaksikkaita ja komeita, mieheyden ihanteen stereotypioita, Atkins toteaa. Dave on teräväpiirretty illuusio, digitaalinen aave, mutta myös inhimillisen tosi kaipuussaan stereotypiat ja algoritmien asettamat rajat ylittävään kontaktiin.

Lue lisää Ed Atkinsin teoksesta.

Lue lisää Kiasman ARS17-näyttelystä.


Amanuenssi