Kuva: Kiasman Ystävät
Kuva: Kiasman Ystävät

Kiasman ystävien retki Sarvisaloon

En oikein tiennyt, mitä odottaa Zabludowiczien kulttuurikohteesta Sarvisaaressa. Vaikka olin läksyni lukenut, olin valmistautumaton sen elämyksellisyyteen, sen aivojani raikastavaan vaikutukseen. Ei ollut perinteistä galleriaa huolellisesti ripustettuine teoksineen, vaan toinen toistaan erikoisempia installaatioita, joista osa on kokonaisia rakennuksia.

Ajoimme kahdella bussilla Sarvisaloon pitkin eritäin kiemuraista tietä paikoin synkkien metsien läpi – aistimme elämyksiä jo bussin ikkunoista. Saavuttuamme perille hämmästyin, miten laajalle alueelle Zabludowiczien kokoelma on sijoittunut.

Alue on noin 200 hehtaaria. On kolme päätaloa Timpurin talo, Hermannin tila ja Suvikunta, WSOY:n entinen virkistysalue rakennuksineen. Talot on jo aiemmin remontoitu ja ovat tip top -kunnossa. Kaikkialla on joukko pieniä keltaisiksi tai punaisiksi maalattuja rakennuksia, somia kuin karamellit. Ne ovat vierailevia taiteilijoita varten. Residenssiohjelmaan on vuodesta 2010 lähtien osallistunut 20 taiteilijaa, suurin osa heistä on Britanniasta ja Yhdysvalloista. Zabludowiczit suosivat nuoria tai uraansa aloittelevia taiteilijoita ja haluavat paikkaa kutsuttavan Taiteilijaresidenssiksi.

Heidän kokoelmiinsa kuuluu noin 2 000 työtä, osa on esillä Lontoossa, New Yorkissa ja uusin kohde on Las Vegasissa.

He saivat idean Sarvisalon residenssiin Japanista, Naoshiman saarella, missä on runsaasti nykytaiteen museoita. Yritän kuvitella Anitaa ja Pojua istumassa valoisana suviyönä Sarvisaaren rantakivillä suunnittelemassa hanketta ja nauttimassa punaviiniä. He ovat viettäneet täällä lomia pitkään ja uskovat Suomen luonnon innoittaviin vaikutuksiin.

ystavatblog-2

Kuva: Kiasman Ystävät

Katselimme ympärillemme: missä kuuluisa, upporikas isäntäpari täällä asustaa?  ”Heillä on jossakin oma talonsa”, vastaa opas hieman epämääräisesti. Isäntäväki on häivytetty, heistä ei puhuta eikä heistä näy jälkeäkään. Kenties he täällä ollessaan nukkuvat yönsä eri taloissa ja leikkivät kuurupiiloa.

Tyrmäävä, jättiläismäinen

Ihmemaan suuruutta kuvaa se, että joudumme liikkumaan bussilla kohteesta toiseen. Suvikuntaa voisi kutsua päämajaksi, siinä on vanhaa, hurmaavaa charmia. Hemmoteltua nurmikkoa parturoi maata pitkin möyrivä robotti. Rannan tuntumassa kiemuroi itävaltalaisen Franz Westin lonkeroinen, sininen kastemato, viralliselta nimeltä Schlieren.

On myös lasten kiipeilytelinettä muistuttava Eva Rotschildin kuuden metrin korkuinen Empire. Entisen WSOY:n ns. tyttöjen aitan on Rachael Chapman muuntanut kokonaistaideteokseksi Discoveries of Onkalo, jonka idea on tullut Eurajoen ydinvoimajätteen sijoituspaikasta.

Nurmikolle on ikään kuin siroteltu sinne tänne valkoisia penkkejä, jalat tai selkänoja vinksin vonksin. Istuminen vaatii taitoa, mutta vierailija tulee hyvälle tuulelle. Hassut penkit ovat tanskalaisen Jeppe Heinin tavaramerkki. Penkit ovat olleet joskus Kiasman edustalla.

Suvikunnassa sijaitsee myös Zabludowiczien näyttävin helmi: Sarvisalon ainoa uudisrakennus, valtava taidelato, Suvikunta Art Barn. Tyrmäävä. Jättiläismäinen. Puolikkaan messuhallin kokoinen hienosahatusta kuusipuusta rakennettu puinen laatikko (Anteeksi arkkitehdit!). Tämä arkkitehti Jukka Sirenin luomus on kyllästetty ananasmehulla! Ruotsalaisessa menetelmässä kivipöly imeytetään puun solukkoihin luonnonmehulla, jotta saataisiin vaalean harmaa väri. Maallikko ihmettelee, miksi se ei muutu ananaksen keltaiseksi.

Arkkitehti Siren kutsuu luomustaan ”ultraminimalistiseksi pytingiksi”. Tämä ainutlaatuinen pytinki – taideteos jo sinänsä – on mittatilaustyö vain yhtä teosta varten! Astuimme sisään ihmeelliseen maailmaan. Turner-palkittu (2002) Keith Tyson on luonut valtavan installaation nimeltä Large Field Array. Nimi on lainattu Meksikon jättiteleskoopeilta. Siihen kuuluu 300 toistensa kanssa keskustelevaa kuutiota, mitoiltaan 60 x 60 x 60 senttimetriä. Kuutiot ovat suorissa riveissä nousten myös seinille. Jokainen kuutio on erilainen sisältäen vaikka mitä. Muovikrääsää, rojua ja aitoa tavaraa.

Kuvaaminen on harmiksemme kielletty taiteilijan pyynnöstä, mutta ilman kameroita keskitymme paremmin. Kuutioiden sisällä tai niiden muotoisena on mm. Britannian kruunajaiskruunu, Fabergén kruusattu muna, pääkalloista tehty tuoli, muovisia viinirypäleitä, sieniä, etanoita, kotiloita, lehtiteline, japanilainen arkku, intialainen alttari, keskoskaappi, sinkkiämpäreitä, rakennusten pienoismalleja, nukkeja, leluja, tekojuustoa, oluttölkkejä, norsu ja seepra. On kuution kokoinen lehmäksi maalattu pikku pöytä, jonka alla riippuvat utareet. Pingviini seisoo kirjakasan päällä, täytetty kissa nukkuu sähkölämmittimen edessä. Monissa on julma twist: vahanukkeisä piiskaa teini-ikäistä poikaansa ja musta orja on sullottu lasiseen kuutioon. Tysonin teos on kuin jättiläismäinen sudoku.

Minua installaatio riemastutti, Homo Ludens, leikkivä ihminen heräsi. Olisin voinut tutkia ja katsella tätä vaikka viikon! Mutta oli myös niitä, joita teoksen runsaus ahdisti, ja he halusivat ulos.

Tysonin mukaan installaatio on filosofis-uskonnollis-materialistinen maailmanselitys. Ilmankos tulin filosofiseksi ja aloin pohdiskella materiaalin valtaa – miljoonien pikkuesineidemme uusiokäyttöä, tarkoitusta ja loppusijoitusta.

Mutta miksi emme saaneet kuvata? Ja miksi tänne ei päästetä yleisöä? Tänä vuonna on ollut vain kaksi yleisöpäivää. Uskomaton kulttuurikohde seisoo täällä ylhäisessä yksinäisyydessään kesät, talvet vain harvojen ja valittujen katsottavana.

Etusijalla on Zabludowitczien perheen rauha: he haluavat nauttia lomistaan Sarvisaaressa. He eivät halua myöskään häiritä paikallisten asukkaiden elämää tuomalla paikkaan turisteja. Täällä ei myöskään ole suurille ihmisjoukoille sopivia palveluja. Sarvisalosta on siis turha odottaa uutta Salmelaa tai Mänttää.

Jälkiruokaa

Tysonin kuutioiden jälkeen olimme valmiita kohtaamaan mitä tahansa ja ajoimme komeaa pappilaa muistuttavalle Hermannin talolle. Sen maakellarissa oli taideyllätys ja etupihalla Matthew Day Jacksonin Hauta. Kopistelimme maan alle kauhistelemaan mustaa, pystyasentoon nostettua luurankoa lasivitriinissä.

ystavatblog-4

Kuva: Kiasman Ystävät

Hermannin talon pihapiiriin kuuluvan kivinavetan on arkkitehti Jukka Siren suunnitellut galleriaksi. Sen ovat vallanneet suuret Toby Zieglerin veistokset ja pohjakerroksessa vilkkuu ja välkkyy Erin Schirrerin videoteos, jota nimitimme navetan diskoksi.

Kolmannen päätalon, Carpenter’s Housen eli Timpurin talon pihapiiriin kuuluu myös perinteinen galleria sekä Richard Woodsin Stone Clad Cottage, hauska installaatio Kivinen talo. Se oli jäänyt mieleen uutiskatsauksista ja oli hauska nähdä se livenä. Talo on yli 100-vuotias vanha mökki, jonka julkisivu on maalattu kiviä muistattavaksi. Sisällä oli muistoja entisestä asukkaasta. Puuhella, kamiina, tapetti ja 50-luvun kirjahyllyn osanen. Piparkakkuromantiikkaa ulkorakennuksia myöten.

ystavatblog-1

Kuva: Kiasman Ystävät

Monipuolinen retkemme päättyi turvalliseen Gumbostrandin galleriaan. Näiden rajujen ja rajoja koettelevien kokemusta jälkeen pääsimme turvallisiin maisemiin. Kuvataiteilija Hannu Palosuo esitteli komeita Italian auringon inspiroimia maalauksiaan. Lasitaiteilija Johannes Rantasalo puolestaan johdatti meidät hauskojen lasiveistostensa maailmaan Animal Farm.

Palosuo ja Rantasalo olivat retkellemme juuri sopiva jälkiruoka.

Kuva: Kiasman Ystävät

ystavatblog-6

Kuva: Kiasman Ystävät

Pirkko Arstila

Tule Kiasman Ystäväksi

 


Vieraileva kirjoittaja

Kiasman ystävyys on portti elämyksiin ja tietoon nykytaiteen parissa.