Carolina Sandell, Ajan ja paikan kollaasi, 2014 – 2015. Kuva: Petri Virtanen / Kansallisgalleria
Carolina Sandell, Ajan ja paikan kollaasi, 2014 – 2015. Kuva: Petri Virtanen / Kansallisgalleria

Kello tikittää, paikalleen ei koskaan jää

”Mitä on siis aika? Minä luulen sen tietäväni, jos ei kukaan sitä minulta kysele. Mutta jos joku sitä kysyy ja tahtoisin sen selittää hänelle, minä en sitä tiedä.” Tällaisiin mietteisiin päätyi kirkkoisä Augustinus muinoin Rooman valtakunnan aikoihin.

Myös Carolina Sandellin teos ”Ajan ja paikan kollaasi” on kuin avoin kysymys siitä, miten ymmärrämme aikaa tai paikkaa? Sandellin teos rikkoo käsitystä ajassa liikkuvasta nyt-hetkestä. Huonetilaan pääsee astumaan sisään. Seiniin ja huonekaluihin projisoidut videot tuovat tilaan liikkuvaa kuvaa ja ääntä. Kellon viisarit pyörivät vinhaa vauhtia taaksepäin. Huoneessa on vanha, kulunut sohva, johon katsoja voi istahtaa. Tilan ja paikan kokemus vaatii siis aikaa. Katse kiinnittyy seinällä roikkuviin rastaletteihin, mutta videossahan hiustenleikkausoperaatio on vasta alkamassa…

Jos ajan käsittäminen on ongelmallista, niin sitä on myös paikan määrittäminen: fyysinen paikka todellisuudessa vai muistikuva mielessä. Paikat eivät pysy myöskään muistoissa samanlaisina. Ne ovat osa ajallista kerrostumaa, välillä muuttuen, joskus jopa kadoten.

Muistot kiinnittyvät usein yksittäisiin esineisiin, hajuihin tai tunnelmiin, ja uudelleen aktivoituvat näiden kautta. Pienet yksityiskohdat vahvistavat muistoissa mielikuvaa paikan tunnelmasta ja hengestä. Sandellin teoksessa saattavat taiteilijan omakohtaiset kokemukset ja esineiden tarinat yhdistyä katsojien omiin kokemuksiin ja kertomuksiin.

Kiasman kokoelmanäyttely 22.04.2016 – 29.01.2017.

 


Amanuenssi