Hito Steyerl: Miten pysyä näkymättömissä: Helvetin didaktisen opettavainen .MOV-tiedosto, 2013. Courtesy of the artist and Andrew Kreps Gallery, New York.

Katoamistemppu

Nykyinen verkottunut elämämme jättää jälkiä. Google tallentaa tietoa hakukoneessaan tehdyistä hauista, välittämiensä mainosten tehokkuudesta, Gmail-sähköpostin ja YouTuben käytöstä sekä monenlaisesta muusta online-läsnäolomme yksityiskohdasta. Jokainen verkonkäyttäjä on Googlelle potentiaalinen asiakas ja toisaalta myös potentiaalinen tuote, jonka huomiota voi myydä mainostajille.

Eikä Google suinkaan ole ainoa verkossa tietoja keräävä taho. Lukuisat verkkosivut, yritykset ja valtiolliset toimijat ovat kaikki kiinnostuneita siitä, miten me tietoverkkoja käytämme ja mitä me niissä teemme. Ja viis korporaatioista tai valtiollisista urkkijoista: lapioimme päivittäin ihan itse sosiaaliseen mediaan gigatavukaupalla sisältöä itsestämme ja muista. Kun meistä aika jättää, someprofiilimme toimivat arkistoina ja muistomerkkeinä – giffeistä, selfieistä ja sanoista rakennettuina mausoleumeina.

On toisenlaistakin näkymätöntä nettiä.

Aiemmassa blogauksessa kirjoitin näkymättömästä netistä vertauskuvallisesti: langaton ja mobiili verkkoyhteys ovat niin arkipäiväisiä, ettei niitä usein tule edes ajatelleeksi. On kuitenkin toisenlaistakin näkymätöntä nettiä.

Termillä “darknet” tarkoitetaan tietoverkkoja hyödyntävää, mutta esimerkiksi Internetistä irrallista verkkoa, jonka liikennettä on vaikeaa tai mahdotonta seurata ja yksilöidä. Näissä verkoissa on www-pohjaista sisältöä – verkkosivuja siis – joiden käyttö ja katselu onnistuu ainoastaan darknetin sisältä käsin. Pimeitä verkkoja voidaan käyttää myös julkisen Internetin selailuun: esimerkiksi TOR-projekti mahdollistaa tavallisten verkkosivujen anonyymin selailun. Siis surffaamisen siten, ettei Googlelle ja muille uteliaille tahoille jää selailustamme aivan yhtä selkeää kuvaa.

Koska verkkoliikenne näillä hämärän alueilla jää vähemmän todennäköisesti kolmansien osapuolien haaviin, se on houkutteleva tapa käyttää tietoverkkoja niin yksityisyydestään kiinnostuneille netinkäyttäjille kuin laittomuuksia harjoittaville rikollisillekin.

Taiteilija Hito Steyerl kirjoittaa ARS17-näyttelykatalogissa julkaistussa esseessään, että Internet on “ilmiselvästi totaalisessa valvonnassa, terveen järjen, tekijänoikeuksien, tarkkailun ja turvallisuuden täysin monopolisoima ja desinfioima”. Siksi hän ehdottaa teoksessaan How Not to be Seen: A Fucking Didactic Educational .MOV File anonyymien verkkojen sijaan eräänlaista absurdia taidemagiaa, jolla voi tehdä katoamistempun kontrolliyhteiskunnasta.

Nykysurffaajalle vaihtoehdoiksi jää siis joko tarkkailulle alistuminen, esimerkiksi TOR-verkkoon tutustuminen tai – kuten Steyerl ehdottaa – ruudulta poistuminen.

Steyerlin teoksia voi kokea Kiasman ARS17-näyttelyssä vielä syyskuun alkupuolelle saakka.


Verkkomediatuottaja

Kulttuurisavannien seepra.