Kuvassa vasemmalla: Pauliina Turakka Purhonen, Tuskien mies, 2006. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen. Albrecht Dürer, omakuva, 1500
Kuvassa vasemmalla: Pauliina Turakka Purhonen, Tuskien mies, 2006. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen. Albrecht Dürer, omakuva, 1500

Kärsimyksen kuva

Nykytaiteen museon seinälle on ripustettu Kristus. Pauliina Turakka Purhosen veistos esittää Jeesuksen asennossa, jossa tämä on kääntänyt kämmenensä katsojaa päin, haavat näkyvissä. Teosnimi Tuskien mies viittaa kuvatyyppiin, jossa Kristus kuvataan ristiinnaulitseminen jälkeen, kuolleena ja kuitenkin elävänä. Kuvatyyppi oli tarkoitettu nimenomaan yksityiseen pohdiskeluun.

Teoksen muotokieli lainaa keskiaikaisten kirkkojen puuveistoksilta, joita taiteilija näki lapsuudessaan. Kuten taidehistorioitsija Elina Räsänen on huomauttanut, näillä veistoksilla on ollut kyky tehdä kohteensa aivan eri tavalla läsnä olevaksi ja ruumiillisesti koettavaksi kuin maalauksilla. Tällaisten pyhäinkuvien äärellä ihmiset ovat pysähtyneet rukoilemaan ja pohtimaan kärsimystä.

Tuskien mies (2006) kuljettaa ajatukset myös perinteiseen taiteilijamyyttiin kärsivästä ja väärinymmärretystä nerosta. Moni miestaiteilija onkin kuvannut itsensä Jeesuksena. Kenties tunnetuimman näistä Kristuksen piirteitä lainaavista omakuvista on tehnyt Albrecht Dürer (1471-1528). Aikaisemmin tällainen taiteilijan samastuminen Kristukseen saattoi vielä näyttäytyä hybriksenä, röyhkeytenä. Enää Jeesuksen kuvaaminen ei herättää yhtä intohimoisia reaktioita. Taiteilijan kokemus ei kuitenkaan ole välttämättä muuttunut. Esimerkiksi Antti Nylén on esittänyt, että taide tuhoaa tekijänsä: ”Jokainen taiteilija on marttyyri. Jokainen taiteilija on Kristus.”

Turakka Purhosen teoksessa tekijänä on nainen. Kankainen Jeesus on yhtä aikaa hätkähdyttävän arvokas ja helposti lähestyttävä. Taiteilija kertoo ajatelleensa Tuomasta, joka halusi koskettaa ylösnousseen Jeesuksen haavoja. Tekoprosessiin kietoutuu siis vahvasti epäily ja kamppailu. Perinteisesti Kristus on puettu käärinliinaan, mutta teoksessa hän on kokonaan alaston. Ruumiillisuus korostaa Kristuksen inhimillistä puolta. Kirjailtu kangas saa ajattelemaan käsityötä, nukkemainen veistos taas kuljettaa ajatukset lastenhuoneen maailmaan. Teoksessa feminiininen ja arkinen kietoutuu kärsimykseen ja pyhyyteen.

Face to face – muotokuva nyt Kiasmassa 13.3.2015 – 7.2.2016


Amanuenssi

Tekee taiteesta filosofiaa ja filosofiasta taidetta.