Rainer Ganahl, Vihaan Karl Marxia, 2010. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen
Rainer Ganahl, Vihaan Karl Marxia, 2010. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Karl Marxin aave

Kun Karl Marx kirjoitti Kommunistisen puolueen manifestia yhteistyössä Friedrich Engelsin kanssa maanpaossa Brysselissä vuonna 1848, vallitsi Euroopassa melkoinen myllerrys. Niin sanottuna ”hulluna vuonna” kaikkialla kiehui; vaadittiin työläisille oikeuksia ja kansoille itsemääräämisvaltaa. Liberalismin, sosialismin ja nationalismin innoittamina syttyi vallankumouksia ja väkivaltaisia kapinoita. Ranskassa puhuttiin Kansojen keväästä. Monarkia ja keisarivalta natisivat liitoksissaan ja eri Euroopan kansat vaativat itsenäisyyttä.

Marx aloittaa manifestinsa manaamalla esiin kommunismin aavetta: ”Aave kummittelee Euroopassa – kommunismin aave. Kaikki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan…” ja hän jatkaa: ”Koko tähänastisen yhteiskunnan historia on ollut luokkataistelujen historiaa, sortaja ja sorrettu ovat käyneet keskeytymätöntä taistelua, mikä on joka kerta päättynyt joko yhteiskunnan vallankumoukselliseen uudistamiseen tai taistelevien luokkien yhteiseen häviöön.”

Venetsian biennaalissa viime kesänä Karl Marx teki yllättäen paluuta taiteen kontekstissa. Okwui Enwezor, nigerialainen Venetsian biennaalin kuraattori, oli ankkuroinut biennaalin päänäyttelyn Karl Marxin ”Pääoma” -teoksen luennan ympärille. Perusteluissaan hän muun muassa sanoo halunneensa tehdä jotain, millä on merkitystä tänä päivänä ja mikä puhuu tämän päivän tilanteessa. Niinpä biennaalin jokaisena päivänä joukko esiintyjiä asettui erityiselle Areena -näyttämölle lukemaan kirjaa niin pitkälle kuin biennaalin sulkemiseen mennessä ehdittäisiin.

Oliko kiinnostus Marxin ajatuksiin lopultakaan niin kovin yllättävää?

Myös Kiasman Eri mieltä näyttelyssä Karl Marx kummittelee peräti kolmen taiteilijan teoksissa.

Rainer Gahnalin videoteoksessa Vihaan Karl Marxia eletään vuotta 2045. Marx on jälleensyntynyt kiinalaisena. Hän kontrolloi maailmaa, joka on täysin kiinalaistunut: kaikki puhuvat kiinaa, pukeutuvat ja syövät kuin kiinalaiset. Nuori saksalaisnainen ilmaisee – tietenkin kiinaksi – kriittiset näkemyksensä asioiden tilasta puiden nyrkkiä Marxin patsaalle Berliinin Karl Marx Alleella.

Clara Iannin teoksissa konkretisoituu puolestaan Marxin ajatus työn erilaisista tasoista. Muuntamalla kaksi lapiota ja sirpin taide-esineiksi pienin poistoin ja lisäyksin, niiden alkuperäinen käyttötarkoitus katoaa, niillä ei voi enää tehdä töitä. Teokset manifestoivat marxilaisia konkreettisen ja abstraktin työn käsitteitä ja samalla ironisoivat nyky-yhteiskunnan työn muutosta: Taiteilijan omat esivanhemmat muuttivat Italiasta Brasiliaan ja aloittivat uuden elämän maatyöläisinä, konkreettisesti lapio kädessä kun taas heidän perillisensä tekee täysin ”hyödytöntä” abstraktia työtä ja luultavasti ansaitsee elantonsa huomattavasti helpommin.

Kolmas Eri mieltä -näyttelyn Marxia hyödyntävä teos on Sylvie Blocherin Täydellisempi vallankumous. Siinä nuori nainen, Pariisiin emigroitunut venäläinen runoilija, Katja Bušujeva, julistaa Kommunistisen puolueen manifestin yllättävän ajankohtaisia viisauksia:

”Teollisen keskisäädyn tilalle ovat tulleet teollisuuden miljoonamiehet, kokonaisten teollisuusarmeijain päälliköt, nykyajan porvarit. Suurteollisuuden ja maailmanmarkkinoiden synnyttyä porvaristo on taistellen hankkinut itselleen poliittisen vallan ja säälimättä repinyt rikki feodaaliajan kirjavat siteet. Se on muuttanut persoonallisen ihmisarvon vaihtoarvoksi, se on asettanut uskonnollisten ja poliittisten harhakuvitelmien verhoaman riiston tilalle avoimen, häpeämättömän, suoran ja raa’an riiston.”

Elämme nyt toisenlaisia aikoja kuin miltei 170 vuotta sitten; liberalismi on vaihtunut omien etujen tavoitteluun perustuvaksi uusliberalismiksi, nationalismi äärioikeiston suvaitsemattomuudeksi, kansojen vapaus pakolaisuudeksi. Konfliktit, talousongelmat ja terrorismi hallitsevat uutisointiamme.

Ehkä juuri siksi tarvitsemme Marxin kaltaista ajattelijaa kummittelemaan toisenlaisten arvojen puolesta vuosien takaa.


Intendentti

Taiteen ja tutkimuksen tuntija ranskalaisella aksentilla.