Ismo Kajander, Kitara ja klarinetti, 2010. Jenny ja Antti Wihurin rahaston taidekokoelma, Rovaniemen taidemuseo. Kuva: Ismo Kajander
Ismo Kajander, Kitara ja klarinetti, 2010. Jenny ja Antti Wihurin rahaston taidekokoelma, Rovaniemen taidemuseo. Kuva: Ismo Kajander

Kajanderin kubismia

Ismo Kajanderin näyttely Anartisti Kiasmassa tarjoaa oivan oppitunnin 1900-luvun taidehistoriaan. Kajander ei peittele taiteellisen innoituksensa lähteitä, kuten Duchampia, Man Rayta ja Picassoa.

Esinekooste Kitara ja klarinetti (2010) kertoo havainnollisesti siitä mistä kubismi rakentui: todellisuuden havainnoinnista monisilmäisesti, arkisten materiaalien käytöstä sekä viittauksista Pariisiin katuelämään, kahviloihin ja taiteeseen, ylipäätään tuon ajan modernin ihmisen elämäntapaan.

Picasso rakensi vastaavia kolmiulotteisia kitarateoksia 1910-luvulla mm. pahvista, lehtileikkeistä, nuottilehdistä ja puuosista. Samat aiheet toistuvat hänen ja Georges Braquen kubistisen kauden maalauksissa. Ei mikään ihme, että kubismin on sanottu edeltäneen pop-taidetta, joka toi – tosin kyynisemmällä tavalla – tavarat, tuotemerkit ja pakkaukset taiteeseen vuosikymmeniä myöhemmin.

Kajanderin halkaistu kitara ja klarinetin pätkä on istutettu kevyen kahvilatuolin osien päälle seuranaan liuta kiinnostavia esineitä: piipun nysä ja Gitanes-tulitikkuaski, nuottilehti, kirjanen Georges Braquesta ja pala ranskalaista sanomalehteä vuodelta 1965. Kaikki eri lähteistä peräisin oleva informaatio on särmikkäästi sovussa. Teos muuttaa muotoaan riippuen mistä kulmasta sitä katselee tai kuvaa: kaartuvat muodot ja ympyrät soivat pehmeästi, suorat viivat ja terävät kulmat kontrapunkteinaan.

Teosta voi pitää kunnianosoituksena kubisteille, mutta samalla se hymyilee vinosti kaiken sortin ikoneille: superkubistinen teos on tyyliliioittelussaan varsin anartistinen, kajanderilaiseen tapaan.

Vaikka Ismo Kajanderin näyttelyssä Kiasmassa on runsaasti teoksia, kaikki Kansallisgallerian kokoelmissakaan olevat eivät mahtuneet mukaan tarkkaan harkittuun kokonaisuuteen. Niitä voi tutkailla Kansallisgallerian kokoelmasivustolla. Oma suosikkini on esinekooste Vihreä Pariisi (2006), jossa Kajanderin toinen kotikaupunki on – nyt varsin ajankohtaisen – kevätsiivouksen kohteena.