Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen
Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Julkinen tila ei ole tyhjä paperi

Kiasma-teatterissa keskusteltiin julkisen tilan taiteen uusista muodoista ja tehtävistä 18.2.2016. Seminaari pidettiin Valtion taideteostoimikunnan ja Kiasman yhteistyössä järjestämän Kiasman taidekilpailun yhteydessä. Kilpailussa etsitään uutta julkisen taiteen teosta toteutettavaksi museorakennuksen yhteyteen. Tuloksia kuullaan lähiaikoina, kun kilpailun arvostelulautakunta julistaa voittajan 10.3.

Taiteilijat, julkista taidetta tilaavien ja tuottavien instituutioiden edustajat sekä erilaisten taidetapahtumien järjestäjät tarkastelivat puheenvuoroissaan sitä, minkälaisia julkisen taiteen uudet muodot ja toimintatavat voivat olla, ja kuinka uusi julkinen taide kohdataan osana elämää ja arkea. Samalla pohdittiin kuinka määritellä julkista tilaa, joka ei rajaudu yksin kaduille, toreille tai julkisiin rakennuksiin. Julkista tilaa taiteelle löytyy myös vaikkapa radiosta ja miksei myös verkosta.

Seminaarissa kävi hyvin ilmi, kuinka vilkasta julkisen taiteen tekeminen tätä nykyä on – jopa niin runsasta, että puheenvuoroissa epäiltiin, riittääkö kaikille halukkaille tilaa. Taidetta julkisiin tiloihin teettävät niin valtio, kaupungit, erilaiset instituutiot, kuin myös yksittäiset taiteilijat ja erilaiset taiteilijavetoiset toimijat. Todellisen tilanpuutteen sijaan suurimmat ongelmat julkisen tilan käytössä varmaankin liittyvät valvontaan ja sääntelyyn, jotka eri tavoin rajoittavat taiteen tekemistä. Uusien väliaikaisuuteen ja tapahtumallisuuteen, jopa aineettomuuteen pohjaavien muotojensa myötä julkinen taide kenties kuitenkin löytää helpommin toteutusmahdollisuuksia, kun julkinen taide ”liikkuu monumentista kohti elettä”.

Tilaisuuden yhteydessä heräsi myös keskustelua taidekilpailun finalistiehdotuksia esittelevän näyttelyn Marskille kaveri nimestä. Nimen alkuperä juontaa juurensa blogitekstistä (20.2.2015), jossa toinen allekirjoittaneista puffasi käynnissä olevaa ideakilpailua sekä tarjosi kontekstualisointia kilpailualueelle, jolle uusi julkinen teos tullaan sijoittamaan. Samalla tavoin olemme halunneet kilpailunäyttelyssä esitellä itse teosehdotusten ohella myös sitä julkista tilaa, johon uusi teos tullaan sijoittamaan. Tätä varten näyttelyyn tilattiin myös uusi Kiasman kulmilla -kuvaesitys, joka esittelee kilpailualueen kehitystä aina 1900-luvun alkuvuosista lähtien.

Kiasman melko ahdasta tonttia hallitsee Steven Hollin suunnittelema alumiinipintainen museorakennus Chiasma, joka edustaa 1990-luvun kansainvälistä museoarkkitehtuuria. Toinen tonttia hallitseva elementti on Aimo Tukiaisen suunnittelema Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas (1960), joka edustaa oman aikakautensa julkista taidetta. Tähän viitekehykseen Kiasman taidekilpailussa etsitään uutta julkisen tilan teosta, jonka toivotaan tarjoavan tämän päivän vaihtoehdon julkiselle taideteokselle Kiasman kaverina – ja Marskinkin!

Kati Kivinen & Minna Raitmaa


Vieraileva kirjoittaja.