Mannerheimin ratsastajapatsas. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen
Mannerheimin ratsastajapatsas. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Julkinen taide NYT!

Julkinen taide tai julkisen tilan taide on tänään kovin erilaista kuin vuonna 1960, kun Aimo Tukiaisen suunnittelema Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas paljastettiin Postitalon edessä olevalla aukiolla, missä Kiasmakin tänään sijaitsee.

Julkisen taiteen tekeminen ja vastaanotto on myös muuttunut sitten Tukiaisen päivien: kun tuolloin tarkastelun fokuksessa olivat teosmuodot ja merkityksin latautuneet sijoituspaikat, tätä nykyä keskiössä tuntuu olevan ennemminkin teosten kehittyvä paikkasuhde sekä niiden aikaansaama vuorovaikutus erilaisten yleisöjen kanssa.

Julkisesta taiteesta on viime vuosikymmeninä tullut yhä monimuotoisempaa ja usein epämonumentaalista. Tämän päivän julkinen taide on usein muuttuvaa ja muuntautuvaa, väliaikaista ja katoavaa, liikkuvaa ja liikuttavaa, käsitteellistä ja toisinaan huomaamatonta.

Amerikkalainen taiteilija ja tutkija Susanne Lazy on kuvaillut julkisen taiteen muuttunutta luonnetta termillä julkisen taiteen uusi genre (engl. new genre public art), jolla hän on viitannut teoksiin, jotka ovat luonteeltaan projektimaisempia, yhteisöllisiä ja usein dialogiin pohjaavia. Helsingissä esimerkiksi joka vuosi järjestettävä IHME-nykytaidefestivaali kuin myös nykytaideorganisaatio Checkpoint Helsinki ovat molemmat tuoneet Lazyn kuvaileman kaltaisia teoksia katutilaan ja eri kaupunginosiin viimevuosien teostuotannoissaan.

Kiasmassa viime perjantaina avautunut Marskille kaveri -näyttely esittelee myös joukon uudenlaisia julkisen tilan teoksia, jotka haastavat perinteisen käsityksen siitä, minkälaisia taideteoksia julkisessa tilassa on totuttu näkemään ja kohtaamaan.

Valtion taideteostoimikunnan ja Kiasman yhdessä järjestämässä taidekilpailussa valittiin jatkoon kuusi ehdotusta, jotka kaikki sijoittuvat museorakennuksen välittömään läheisyyteen. Kilpailun kautta haettiin uusia teosehdotuksia, jotka toisin kuin monet perinteiset julkisen taiteen monumentit, voivat olla luonteeltaan väliaikaisia tai vaikkapa osallistavia.

Monet kilpailun toiseen vaiheeseen valituista ehdotuksista kommentoivatkin joko taiteen vastaanottotilannetta julkisessa tilassa tai sitten kilpailualueeseen – museota ympäröivään piha-alueeseen – sisältyviä erilaisia kulttuurisia ja sosiaalisia merkityksiä. Osassa ehdotuksista taideteoksen luonne on tapahtumallinen ja performatiivinen, ja sen elinkaari on rajattu ja melko lyhyt, kun taas toiset teosehdotukset kurottavat kauemmas tulevaisuuteen teknisten ratkaisujensa sallimissa puitteissa. Teosehdotuksissa tunnelmaa museon ympäristöön luovat erilaiset äänet ja liikkuvat kuvat, värihuurut, saippuakuplat, maanalaiset liikkeet sekä satunnaiset juoksijat ja kamelit.

Tule tutustumaan ja äänestä omaa suosikkiasi!

Lue lisää: Lacy, Susanne: Mapping the terrain. New genre public art. Seattle: Bay Press, 1995.


Kokoelmaintendentti

Kuratoi somessa, museossa ja kotona.