Jaakko Hämeen-Anttila Kiasman toiseen kerrokseen johtavalla rampilla.
Jaakko Hämeen-Anttila Kiasman toiseen kerrokseen johtavalla rampilla.

Jaakko Hämeen-Anttilan löytöretki Kiasmaan

Kirjailija ja arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila tutustui Kiasma-rakennukseen oppaan johdolla. Millaiset yksityiskohdat kiinnittivät Suomen johtavan islamin tutkijan huomion? Hämeen-Anttila kertoo, mikä iltapäivässä oli parasta.

”Kiasmassa on monta hienoa paikkaa. Jo heti aulaan tultaessa eteen aukeaa yksi lempipaikoistani, toiseen kerrokseen johtava kaareva ramppi, joka välittömästi muistuttaa tulijaa siitä, että hän on astunut valon ja kauneuden tyyssijaan. Rampin seinällä ei ole taidetta, ja hyvä niin, sillä huomio voi silloin keskittyä itse rakennukseen ja sen arkkitehtuuriin.

Toinen hieno paikka on kolmannen kerroksen kokoustila, jonka seinällä, tai paremminkin seinässä, on Ernst Billgrenin mosaiikkityö Ihme (1996), outo sekoitus antiikin aikaista tekniikkaa, löytöretkien maailmaa, Pohjolaa, renessanssia ja modernia taidetta.

Huone ei ole yleisölle avoinna, mutta onnellisia ne, jotka pääsevät jonkin tekosyyn varjolla näkemään tuon huoneen. Vähemmän onnekkaat voivat toki nähdä teoksen Mannerheimintieltä, jos tietävät minne katseensa suuntaavat.

Ernst Billgrenin Ihme-teos Kiasma-huoneen seinällä. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Ernst Billgrenin teos Ihme Kiasma-huoneen seinällä. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Itselleni läheisin paikka Kiasmassa on kuitenkin aivan huipulla, viidennessä kerroksessa sijaitseva kirjasto. Varsinaisen kirjastohuoneen perällä on yllätys tarkalle kulkijalle. Kapeat portaat johdattavat kuin huomaamatta parvelle. Niiden mustavalkea väritys on kuin hienovarainen muistutus kulkijalle, että hän on astumassa kuvataiteen värikkyydestä kirjojen mustavalkeaan maailmaan.

Parvella ei juuri koskaan ole ketään ja kun itse salikin on tavallisesti hiljainen, siellä voi olla kuin yksin taiteen ja kirjojen maailmassa. Vielä viimeisenä yllätyksenä on itse katto. Alhaalta siinä ei ole mitään erityistä, vain pitkien varsien varassa roikkuvia, sinänsä kauniita lamppuja. Ylhäältä lamput eivät kuitenkaan näy, mutta niiden varret muodostavat katosta alaspäin kasvavan Semiramiin puutarhan.

On Kiasmassa vielä muitakin näkemisen arvoisia paikkoja. Kuulemma pohjoispäädyn vessat ovat käynnin arvoisia. En ole niissä vielä vieraillut, mutta toivottavasti hätä yllättää ensi kerralla.”

Tutustu Kiasmaan opastetun kierroksen tai äänioppaamme avulla.

Marskille kaveri -näyttely Kiasmassa 29.1‒27.3.2016.


Viestintäharjoittelija