Integroitumista osallistavan taiteen keinoin

Kuluneen reilun viikon aikana Kiasma-teatterissa on naurettu, tanssittu ja itkettykin. Teatterissamme on viimeistelty torstaina 7.3. ensi-iltansa saanutta, Porukalla pääosaan -hankkeen puitteissa tehtyä Mashallah–ماشاءالله- -teosta, joka antaa äänen uusille suomalaisille – maahanmuuttajataustaisille nuorille.

Euroopan sosiaalirahaston rahoittama Porukalla pääosaan -hanke tukee maahanmuuttajataustaisten nuorten integroitumista taiteen, kulttuurin ja koulunuorisotyön keinoin. Hanketta toteuttavat yhteistyössä Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Zodiak – Uuden tanssin keskus. Mashallah -teoksen ja prosessin ohjaamisesta ovat vastanneet tanssitaiteilija Sanna From ja mediataitelija Heta Kuchka.

Mashallah tuo Kiasma-teatterin lavalle maahanmuuttajataustaisia nuoria sekä Zodiakin seniori-ikäisiä nykytanssin harrastajia. Teos yhdistelee liikettä ja mediataidetta, ja sen sisältö on muodostunut seitsemisen kuukautta kestäneen osallistavan prosessin aikana. Teoksen keskiössä ovat esiintyjät; heidän persoonansa, taitonsa, kokemuksensa ja kiinnostuksensa.

Kiasman vuoden 2019 ohjelmisto rakentuu hyvän elämän teemojen ympärille. Myös Mashallah, niin prosessina kuin teoksenakin, nivoutuu tähän teemaan. Suomalaisen yhteiskunnan tarjoamat hyvän elämän edellytykset ovat meille monille niin itsestään selviä etteivät sen rajapinnoilla tapahtuvat kamppailut ja marginaaleihin jäävät äänet, kokemukset ja tarinat välttämättä tule näkyviksi.

“On ollut ilo seurata prosessia, jossa osallistujille on annettu aikaa kohtaamisille ja heitä on arvostettu tasavertaisina tekijöinä. Hetan ja Sannan työskentelytapa on näyttäytynyt hyvin eettisenä ja teoksessa itsessään tulee hienosti tekijöidensä ääni esille,” sanoo Kiasma-teatterin vastaava tuottaja Jonna Strandberg.

Kohtaamisia, keskusteluja ja liikkeen voimaa

Päivä ennen ensi-iltaa keskustelin esiintyjien kanssa ennen ja jälkeen esityksen viimeistä läpimenoa. Tunnelma oli energinen ja iloinen, ja ilmassa oli pientä jännitystäkin. Osalle nuorista seuraavan päivän ensi-ilta tulisi olemaan ensimmäinen kerta lavalla yleisön edessä.

Vaikkei prosessin ensisijaisena tarkoituksena ole uusien tekijöiden saattaminen taiteen kentälle, on sen puitteissa kuitenkin harjoiteltu myös työelämätaitoja kuten ajanhallintaa, tiedonhankintaa, kokoustekniikoita sekä esiintymistaitoa. Osa nuorista myös kertoi haluavansa jatkaa tavalla tai toisella teatterin parissa työskentelyä.

“Kun tulin kolme vuotta sitten Suomeen, olin ujo. En puhunut paljoa kenellekään ja olin vain omissa oloissani. Kun aloin käydä teatterissa, olin sosiaalisempi ja ajan myötä myös jännittäminen väheni. Täytän ensi viikolla 20 vuotta. Voi olla, että ehkä kymmenessä vuodessa pääsen teatteriin töihin,” sanoo Javad, joka esittää Mashallahissa soolotanssin.

Kuten pitkältä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä yhteen tuovalta prosessilta voi odottaakin, ei Mashallahin työstäminen ole sujunut haasteitta. Prosessin aikana osa mukana olleista nuorista on joutunut jättäytymään henkilökohtaisten syiden vuoksi prosessista pois. Esimerkiksi epävarmuus tulevaisuudesta Suomessa ja huoli entiseen kotimaahan jääneiden läheisten hyvinvoinnista ovat raskaita taakkoja nuorille kantaa.

“Näin päivä ennen ensi-iltaa kun ajattelen, niin haastavat asiat ovat myös olleet parhaita puolia tässä prosessissa. Olemme työskennelleet ihmisten kanssa, joiden elämässä tapahtuu paljon. Jatkuvasti olemme kohdanneet heidän elämänsä, ja sitä kuunnellen ja kunnioittaen olemme tehneet taiteellisia ratkaisuja. Se on vaatinut valmiutta muokata teosta ja sopeutua uusiin tilanteisiin. Siinä on jotain tosi kaunista ja mahtavaa,” kertoo From.

Mulle on ollut tärkeää, että seitsemään kuukauteen ei tullut kenenkään kanssa riitaa. Kaikkien kanssa on mennyt hyvin ja ystävällisesti. Se on ollut tärkeä opetus – Wahedullah Ghalarzeh

Osalle nuorista taide ja taiteellinen työskentely erilaisten harjoitusten kautta oli aluksi vierasta. On tarvittu pitkäjänteisyyttä ja uskoa itseensä, sekä rohkeutta ja avoimuutta kohdata ja oppia uutta.

“Mulle on ollut tärkeää, että seitsemään kuukauteen ei tullut kenenkään kanssa riitaa. Kaikkien kanssa on mennyt hyvin ja ystävällisesti. Se on ollut tärkeä opetus,” kertoo Wahedullah Ghalarzeh, jolla on esityksessä monologi suomeksi ensikokemuksistaan suomalaisesta yhteiskunnasta Ranualta.

Ghalerzeh kiitteli myös prosessin aikana käytyjä keskusteluja senioritanssioiden kanssa, joilta hän kertoi oppineensa paljon suomalaisesta kulttuurista. Myös suomen kielellä on ollut tärkeä rooli osana prosessia, sillä mukana olevat nuoret ovat samalla suorittaneet peruskouluopintojaan. Ryhmän ohjaaminen on tehty pääosin suomeksi, vaikka ryhmässä toki puhutaan ja esityksessä myös kuullaan darin, farsin, paštun ja somalin kieltä. Teos itsessään ei kuitenkaan rakennu kielen varaan, vaan sen sisältö välittyy ennen kaikkea liikkeen, toiminnan ja tunnelmien kautta. Teoksen sisällöllistä puolta on työstetty yhdessä keskustelujen, improvisaatioharjoitusten ja visuaalisten ajatusten kautta. Ryhmä on lisäksi käynyt yhdessä metsäretkillä, tehnyt ruokaa ja nukkunut päiväunia.

“Toivoisi, että esitys avaisi ihmisten silmiä sille, miten helppoa on tulla toisenlaisten ihmisten kanssa toimeen. On ollut ihana tutustua toisenlaisiin kulttuureihin ja ihmisiin. Näin äidille ja isoäidille se on helppo sanoa, että lapset on aina lapsia ja heidät hyväksytään sellaisina kuin he ovat. Olin myös hämmästynyt, miten spontaanisti kaikki lähtivät mukaan alusta asti. Kun tehtiin normaaleja harjoituksia tanssisalilla, nuoret tulivat todella ennakkoluulottomasti mukaan,” kertoo Zodiakin seniori-ikäisten nykytanssin harrastajien ryhmästä prosessissa mukana ollut Eija Klinga. Senioritanssijat ovat tukeneet prosessin aikana nuoria myös liikkeen luomisessa ja työstämisessä.

Keskinäisessä taiteellisessa työskentelyssään Kuchka ja From sopivat alusta asti, etteivät niin sanotusti säestä toistensa työskentelyä vaan astuvat rohkeasti toistensa tonteille. Tasavertainen työskentely ohjaavien taiteilijoiden kesken on heijastunut myös ryhmän yleiseen dynamiikkaan ja sitä kautta teoksen muotoon.

“Olemme mielestäni saaneet näkyväksi luontaisia ominaisuuksia, joita näissä nuorissa on. Tietysti ohjaajina on jotain vaikutettu, mutta lähtökohtaisesti liikkeellinenkin osio on lähtöisin heidän omasta temperamentistaan, omasta liikekielestään. Videotaiteessakin on monesti kiinnostavaa, että ihminen vain on. Tässäkään esiintyjät eivät esitä mitään. Ei olla koitettu keksiä rooleja, muokata esiintyjiä, vaan on haluttu, että nuoret ja seniorit ovat lavalla omana itsenään. Se on kaikkein mielenkiintoisinta,” sanoo Kuchka.

Kaikki pääosassa

Jännitys hieman ennen ensi-iltaa on käsinkosketeltava. Jännitän itsekin hieman nuorten puolesta, mutta koska läpimenot ovat olleet niin varmoja ja ehyitä, ei jännitystä sävytä lainkaan epävarmuus vaan ennemminkin harras into. Tämä menee hyvin, tiedän.

Mashallah on arabimaissa ja osassa Aasian ja balkanin aluetta käyttävä fraasi, jota käytetään onnitteluna merkittävimmistä saavutuksista, kehuna ja ylistyksenä. Kun katson nuoria, jotka ovat varmoina ja ehyinä osana teosta, omana itsenään lavalla, en voi olla liikuttumatta. Tämän pitäisi olla se, mitä tarjoamme kaikille Suomeen tuleville nuorille turvapaikanhakijoille ja maahanmuuttajille – prosessi, joka integroi ja eheyttää, voimaannuttaakin. Taiteen ei välttämättä tarvitse olla käytetty keino tai viitekehys, mutta toki jonkunlaista ylivertaisuutta taiteellisen työskentelyn metodeissa mielestäni on. Olemme ylipäänsä viime vuodet keskustelleet ja prosessoineet taiteen kentällä yhdenvertaisuutta ja keinoja sen saavuttamiseksi osana työskentelyprosesseja, jolloin niiden toivoisi hyödyttävän vastaisuudessakin yhteiskuntamme heikoimpia.

Tämän pitäisi olla se, mitä tarjoamme kaikille Suomeen tuleville nuorille turvapaikanhakijoille ja maahanmuuttajille – prosessi, joka integroi ja eheyttää, voimaannuttaakin.

Olen itkenyt oikeastaan joka kerta harjoituksissa, läpimenoissa ja nyt ensi-illassa kun Javad esittää soolotanssinsa. Liikekielessään on jotain, joka aukenee välittömästi ja tulee tajuntaan herkkänä vyörynä. Hienosti äänisuunniteltu hetki saa myös oudosti tuntemaan samalla toivoa ja epätoivoa – toivoa yhdenvertaisuudesta, kohtaamisista ja ymmärryksestä. Epätoivoa, koska mielestäni meillä ei yhteiskuntana vielä ole tarvittavia puitteita, osaamista ja ehkei tahtoakaan rakentaa aidosti hyvää elämää kaikille.

Päivä ennen ensi-iltaa kysyin yhteisen keskustelumme päätteeksi Javadilta, hauaisiko hän sanoa teoksesta vielä jotain. Vastauksensa tuli jokseenkin puun takaa, vaikka nyt toki tajuan juuri sen olevan Mashallah -teoksen ja prosessin keskiössä: “Kaikkialle maailmaan on saatava tasa-arvo. Ei fasismia, vaan demokratiaa ja tasa-arvoa. Kaikki ovat ihmisiä.”

Jenna Jauhiainen

 

Sinua voisi kiinnostaa myös

Sanna From – Heta Kuchka: Mashallah –

Ole hyvä -teemavuosi

Kiasman esitykset ja tapahtumat


Vieraileva kirjoittaja.