Tämä on 42. ja viimeinen blogikirjoitukseni Kiasman johtajana. Olen ollut jo useamman viikon lomalla Kiasmasta ja piakkoin siirryn kokonaan uuteen työhöni Svenska Kulturfondeniin. Tunnen samanlaista haikeutta niin kuin aina, kun tietää yhden elämänjakson peruuttamattomasti olevan ohi. Tällä kertaa tunne on voimakkaampi kuin ennen – jätän taakseni ammatillisessa mielessä paitsi Kiasman, myös taidemaailman sellaisena, kuin olen sen aina tuntenut.
Kiasman kauteeni mahtui paljon. Olen erityisen onnellinen Kiasman juhlavuonna toteutetuista Julian Schnabelin ja Nan Goldinin näyttelyistä. Näyttelyiden aikaan keväällä 2008 tunsin, että Kiasma oli astunut kynnyksen yli uuteen aikaan. Museossa oli kävijöitä enemmän kuin moneen vuoteen ja näyttelyt luonut tiimi teki töitä perheenomaisella innolla. Museon hallinnon näkökulmasta merkittävää oli samana vuonna luotujen Kiasman Tukisäätiön ja Kiasman Valtuuskunnan toiminta museon tukena. Koskaan aikaisemmin eivät yhteiskunnalliset vaikuttajat ole olleet niin saumattomasti museon kehittämisen takana. Myös kansainvälisillä areenoilla Kiasma eli kulta-aikaa. Art Baselissa 2008 ja Venetsian Biennaalissa 2009 esittäytynyt museo sai paljon uusia ystäviä maailmalla.
Minulle vuotta 2009 leimasi erityisesti osa-aikainen pestini Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtajana. Oli kiinnostavaa katsoa taidemaailmaa täysin eri näkökulmasta kuin aiemmin. Ymmärsin silloin uudella tavalla taiteen hallinnon ja rakenteiden kehittämisen merkityksen. Ehkä ensimmäistä kertaa myös ymmärsin haluavani tulevaisuudessa katsoa taidemaailmaa laajemmasta näkökulmasta kuin vain yhden taiteen osa-alueen kautta. Merkityksien luominen tuli mahdolliseksi myös uusin keinoin – laajemman mahdollistajaroolin kautta.
Svenska Kulturfonden toimii nimenomaan mahdollistajana. Sen rooli on useille taidemaailmassa hämärän peitossa, koska perinteisesti organisaatio ei ole pitänyt meteliä itsestään. On kuitenkin selvää, että tulevaisuudessa kolmannen sektorin rahoittajien rooli tulee taidemaailmassa korostumaan. Tähän aikaan valmistautuu myös Svenska Kulturfonden laajentamalla näkökulmaansa. Olen kiitollinen saadessani olla mukana luomassa tätä tärkeää taitekohtaa.
Ensimmäisessä blogikirjoituksessani Kiasman johtajana kirjoitin: ”Valintoja on tehtävä elämässä aina – juhlavuonna Kiasma uudistuu näiden valintojen kautta oppaanaan taide ja sen arvo(t). Museon johtajana koen olevani etuoikeutetussa asemassa saadessani elää Kiasman kanssa tämän ajan”. Tunnen edelleen samoin – on ollut etuoikeus elää Kiasman kanssa ja sen rinnalla tätä kuohuvaa ja inspiroivaa aikaa.
Toivon Kiasmalle, Marja Sakarille sekä kaikille kollegoilleni siellä menestyksekästä jatkoa. Kaikille blogini lukijoille kiitokset kommenteistanne ja kiinnostuksestanne Kiasmaa kohtaan. Seuraavan blogikirjoitukseni voi lukea Svenska Kulturfondenin sivuilta huhtikuussa.