Tiina Ketara, Hysteriasarja, 1991. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Hysteerisiä kuvia – ja pari lukuvinkkiä

1800-luvulla hysteerisiksi diagnosoitujen naisten kuvista tuli tieteen ja lääkäreiden fantasia. Kuvissa naistensairaalaan suljetut potilaat alistuivat katseiden ja tirkistelyn kohteiksi. Nyt Kiasman kokoelmanäyttelyssä nähdään Tiina Ketaran valokuvasarja, jossa taiteilija itse on vääntäytynyt 1800-luvun potilaiden asemaan. 25 kuvan sarjasta piti tehdä reproduktio, jotta se ei katoisi, kirjoittaa kuraattorimme Saara Hacklin blogissa.

Saadakseen kuviin kellertävää sävyä, taiteilija käytti mm. kahvia.

Kiasman pitkien kokoelmanäyttelyiden haaste – tai suola, riippuen näkökulmasta – ovat teosvaihdot. Paperipohjaisia teoksia, kuten valokuvia, ei haluta altistaa valolle kokonaista vuotta. Näin syksyn kunniaksi onkin siis tullut aika vaihtaa valikoituja Meno–paluu-näyttelyn teoksia. Vaihdon myötä näyttelyyn on tullut yksi kokonaan uusi taiteilija: Tiina Ketara.

Psykiatrian ja valokuvan liitto

Tiina Ketara (s. 1965) kuvasi Hysteriasarjan nuorena kuvataideopiskelijana vuonna 1991. Ketara oli opiskelemassa taidetta Pariisissa, kun hän tutustui Georges Didi-Hubermanin hysteriaa käsittelevään kirjaan Invention de l’hystérie (1982).

Kirja tarkasteli valokuvauksen ja psykiatrian suhdetta, erityisesti naistensairaalana toimineen Sâlpetrièren hysteriapotilaita esittävää kuva-arkistoa. Arkiston takana on kuuluisa neurologi Jean-Martin Charcot (1825–1893), joka teki hysteriasta 1800-luvulla ilmiön.

Hysteria tulee kreikan kohtua tarkoittavasta sanasta hystera. Hysteriaa on aikoinaan selitetty kohdun liikkumisella ja sitä on pidetty naisten sairautena. Jean-Martin Charcot otatutti kuvia potilaistaan ja järjesti yleisölle avoimia näytöksiä tiistaisin. Hysteriasta tuli spektaakkeli, kamerasta sen liittolainen.

Valokuvat kertovat tarinaa katseesta, halusta ja tiedosta: potilaat alistuivat esittämään mitä äärimmäisimpiä asentoja, kun lääkärit ja tiede fantasioivat sairauden näkyväksi tekemisestä ja sen luokittelemisesta. Ulkopuolisille näytökset tarjosivat tilaisuuden poikkeukselliseen tirkistelyyn – muun muassa monet taiteilijat kävivätkin näytöksissä.

Tiina Ketara, Hysteriasarja, 1991. Yksityiskohta sarjasta.

Katoavat kuvat

Meno–paluu-näyttelyssä esillä olevissa Hysteriasarjan kuvissa poseeraa Tiina Ketara nuorena taideopiskelijana. Kuvissaan taiteilija asettuu 1800-luvun potilaiden luomiin asentoihin. Kuvat kysyvät, kenen katseen läpi nainen näissä nähdään ja kuka päättää siitä, mikä on normaalia ja mikä hullua.

Valokuvat olivat alun perin Ketaran itsensä kehittämiä. Saadakseen kuviin kellertävää sävyä, taiteilija sekoitti erilaisia aineita, kuten kahvia. Teokset on esitetty edellisen kerran Kiasman Pohjoinen postmodernismi -näyttelyssä vuonna 2000.

Nyt, Meno–paluu-näyttelyn yhteydessä, museo päätti yhteistyössä taiteilijan kanssa tehdä kuvista reproduktion. Kesän aikana valokuvaajamme Petri Virtanen kuvasi Ketaran kuvat ja niistä teetettiin uudet versiot, jotta myös jälkipolvet voisivat tutusta Ketaran teokseen.

Hysteria lukuvinkkejä

Suomalaisille hysteriaa ”naistentautina” on tehnyt tutuksi erityisesti Anna Kortelainen kirjassaan Levoton nainen (2003). Useat kirjailijat ovat käsitelleet aihetta. Muun muassa Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin -teoksessa hysteriatutkimus on erään kirjan henkilön tutkimusaiheena – mahdollisesti kirjailijan siskon Asti Hustvedtin Medical muses -tutkielman ansiosta. Per-Olov Enquistin Blanche ja Marie -romaanin toinen päähenkilö on Charchot’n hysteriapotilas, joka päätyi avustamaan tutkija Marie Curieta.

Tiina Ketaran Hysteriasarja on osana Kiasman Meno–paluu-näyttelyä 24.3.2019 saakka.

Lue lisää Ketaran teoksesta Kiasma Guidesta.


Amanuenssi

Tekee taiteesta filosofiaa ja filosofiasta taidetta.